07-08 Part 1:

Kesän siirtoikkuna:

Hiljaista oli. 1,7 miljoonan punnan budjetilla ei paljon henkseleitä paukuteltu, joten pelaajahankinnat jäivät näkemättä. Vapailla markkinoilla olisi ollut pari mielenkiintoista nimeä jopa niille pelipaikoille, joille olisi voinut miehiä tuodakin, mutta yli 30-vuotiaita ja suuria kysymysmerkkejä, ei haluttu Udineseen tuoda. Edgar Davids ja Lauren olisivat vielä muutama kausi sitten kelvanneet, mutta nyt päästettiin miehet muualle.
Valmennuspuolelle tuotiinkin sitten muutama äijä lisää, että saatiin nykyisille äijille mahdollisuus kehittyä parhaissa mahdollisissa oloissa. Kauheasti syyskausi ei uusia tähtiä pinnalle nostanut. Ainoastaan kotimainen Jani Virtanen onnistui nousemaan ykkösjoukkueeseen ja aina vakio penkkimieheksi asti.
Kun panostus pelaajapuolelle jäi pieneksi, talous kiitti ja kuukaudesta toiseen tehtiin positiivista tulosta ja tämä johti siihen, että lopulta joulukuun loppuun mennessä seuran johtokunta myönsi nelisen miljoonaa lisää pelaajahankintoihin. Tammikuussa hakusessa onkin hyvä kahden suunnan pelaaja keskikentälle ja oikea laitapakki, joka osaa myös tukea hyökkäyksiä. Kahden pelaajan tuominen tammikuussa vaatisi kuitenkin todennäköisesti jonkinlaista pelaajakauppaa ulospäin...

UEFA Europa League:

Lohkovaiheeseen edettiin voittamalla SC Vaslui yhteismaalein 2-0. Molemmat matsit olivat äärimmäisen hankalia vastustajan puolustaessa ja meidänkin kieltäytyessä pelaamasta hurlumheita. Oikeastaan alusta alkaen oli kuitenkin selvää, että ilman suuria ihmeitä, yksi maali riittäisi meille jatkoon. Vieraskentällä otettiinkin sitten heti alussa ohjat käsiin ja tehtiin lopulta pari maalia, jotka riittivät. Ihan kohtuullisen hyvä suoritus pojilta tähän paikkaan.
Lohkosta muodostuikin sitten oikea kuolemanlohko, sillä meille arvottiin melko pitkälti pahimmat vastustajat. Uusrikas Manchester City, Espanjan järkevästi operoiva Sevilla, arvoituksellinen Wolfsburg, sekä Belgian mahti Club Brugge saatiin seuraksi tavoittelemaan €urogloriaa.
Lähellä olikin, että oltaisiin menetetty jatkopaikka. Sevilla venyi Friulilla tasapeliin lukemin 1-1 tasoittamalla aivan loppuhetkillä yhdestä harvoista paikoistaan. Cityn vieraana pelättiin kovaa tukkapöllyä, mutta hyvin kestettiin. Carlos Tévez teki kuitenkin tarvittavan meidän puolustuksen nukahtaessa ainoan kerran ottelun lisäajalla, näin siis jo kahdessa ottelussa oltiin menetetty pisteitä aivan lopussa. Belgian pojista sitten ei ollut vastusta Friulilla, vaan Antonio Floro Flores ja Jani Virtanen iskivät meille voiton lukemin 2-0. Wolfsburgin vieraana jatkopaikkaan riitti 0-0-tasapeli, joka olisi tosin pitänyt päättyä meidän voittoon, hallinta oli sen verran selkeää.
Lohkosta siis jatkoon viidellä pisteellä. City voitti lohkon puhtaalla pelillä, Sevilla toisena ja me kolmantena jatkoon.
Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella vastaan asettuu Portugalin Benfica, jolla on kasassa vahva porukka Pablo Aimarin ja Javier Saviolan heiluttaessa tahtipuikkoa tällä kertaa Espanjan naapurimaan maaperällä.
Myös toinen pudotuspelikierros on arvottu ja mikäli sinne päästään, tulee vastus olemaan vielä kovempi. Tämä siis mikäli Brann ei yllätä AC Milania.

Italia:

Kotimaassa Udinese löytyy Serie-A:n sijalta 6. Tavoitteena olevaan viidenteen sijaan on matkaa ainoastaan kaksi pistettä. Sen sijaan Serien voiton suhteen kirves on jo heitettävä kaivoon, sillä Inter on jo 16 pisteen karkumatkalla meihin nähden.
Kauden alku oli vaikea, yllättävänkin vaikea. 7 kierroksen jälkeen löydyttiinkin sarjataulukossa sijalta 17. Tämän jälkeen onkin sitten kurssi kääntynyt ja 10 seuraavan kierroksen aikana onkin koettu vain pari pistemenetystä tasapelien muodossa.
Suurin syy heikolle alulle oli se, että yritettiin pelata pikkunättiä hallitsevaa peliä, joka kostautui siinä, että vastustajat alkukierroksilla olivat huomattavasti kovempia ja pääsivät iskemään vastahyökkäyksillä. Kärkiviisikko kohdattiin kokonaisuudessaan ensimmäisen seitsemän kierroksen aikana ja tuona aikana saldona olikin ainoastaan yksi voitto.
Tämän jälkeen pikkunäppärä peli ja seksikäs jalkapallo olisikin voinut tuottaa tulosta vastustajien tason laskiessa, mutta mitään riskejä ei otettu. Oli aika ottaa käyttöön strategia "Boring football a lá El Payaso", eli pidetään palloa ja tylsistytetään vastustaja ja usein myös yleisö kuoliaaksi. Tämähän toimi ja alkoi tulla näitä 1-0 ja 2-0-tuloksia. Fanipäivä ei tuottanut tulosta, mutta mitä sitten, me tehdään voittoa ilman yleisöryntäyksiäkin ja tässä vaiheessa on tärkeintä pitää työpaikka ja vahvistua pienin askelin. Tällä hetkellä näyttää aika helvetin hyvältä sen suhteen, että loppukaudesta ollaan 5 parhaan joukossa.

SERIE-A tilastot
SARJATAULUKKO

Cuppia ollaan ehditty pelata yhden pelin verran ja siellä Italian Cupin ensimmäisen kierroksen ensimmäisessä osassa Empoli otti meiltä pataan Friulilla 1-0. Toinen osa pelataankin keskellä tammikuun peliruuhkaa.

Pelaajat:

Alkuvaikeuksien keskellä ainoastaan Antonio Di Natale ja Samir Handanovic pystyivät kantamaan laivaa joten kuten pinnalla. Pikkuhiljaa pelien kääntyessä voitoiksi on myös muu pelaajakaarti alkanut kantaa korttaan kekoon. Suurimman muutoksen teki toppari Felipe, joka kunnostautui alussa lähinnä korttien myötä. Mies on viimeisessä kymmenessä pelissä ollut joukkueen paras pelaaja. Myös Christian Obodo on suoriutunut hyvin ja Gaetano D'Agostino on alkanut näyttää hiljalleen pelintekijältä. Maalintekijöistä parhaana kunnostautunut Antonio Floro Flores on ollut kohtuullinen 25 ottelussa tehtynä 11 maalia, kovempi tekijä olisi voinut viimeistellä jo toisen mokoman noista paikoista, mutta ei voi valittaa, Antonio on sentään ratkaissut parit pelit sillä yhdellä maalillaan.

Kauheasti ei epäonnistujia ole, mutta Christian Zapatalta voidaan odottaa paljon enemmän. Peruspeliä, ei loistamista, mutta jos Felipe loistaa, niin kyllä Christianin pitäisi vierellä jopa parempana pelaajana pystyä vähintään samaan. Laitapakit ovat sitten olleet melko lailla ulalla. Ihan ok suoriutumista on ollut, eikä virheitä ole ollut havaittavissa, mutta loisto uupuu. Damiano Ferronetti on pelaaja, jonka vahvuudet tulisivat pikemminkin esiin topparina, Alain Nef nyt on vaan hidas ja kömpelö, Aleksander Lukoviciin pätee sama fakta, mutta sitten Giovanni Pasquale... Missä on hyökkäyksen tukemiset, vaikka siihen on annettu mahdollisuus? Ei ole näkynyt hyökkäyspäässä kertaakaan. Potentiaalia kuitenkin on hänelläkin ja kevätkaudella tämä potentiaali pitää saada irti!

07-08 Part 2:

Tammikuun siirtoikkuna:

Tammikuun siirtoikkunan aikana tavoitteena oli siis tuoda joukkueeseen hyvä kahden suunnan keskikenttäpelaaja, sekä hyökkäävä oikea laitapuolustaja. Pelaajia joukkueeseen tuli lopulta viisi kappaletta. Kolme ostettiin kokonaan ja kaksi pelaajaa hankittiin loppukaudeksi lainalle.
Ensimmäinen tavoite, eli keskikentän yleismies Jantunen saatiin Massino Donatin muodossa. Barissa sarjatasoa alempana alkukauden pallotellut kokenut pelimies maksoi 3,2 miljoonaa puntaa, mutta osoittautui rahan arvoiseksi. Saman voi sanoa todellisesta yllätyshankinnasta, argentiinalaisesta Andrés D'Alessandrosta, joka tuli Internacionalista vahvistamaan keskikentän laitaa. Vaikka tälle osa-alueelle ei alun perin hankintoja haettu, tuli mies paikalle kuin kreivin aikaan, sillä heti saapumispäivänään mies pääsi tositoimiin Antonio Di Natalen loukkaannuttua pelissä lopulta melkein loppukaudeksi. D'Alessandro laukoi debyytissään jo vajaan kymmenen minuutin peliajan jälkeen ensimmäisen maalinsa...
Pian D'Alessandron saapumisen jälkeen keskikenttä vahvistui jälleen, tällä kertaa lainasiirrolla. Tottenhamista joukkueen oikealle laidalle viilettämään hankittiin parikymppinen Aaron Lennon. Myös Lennon oli varsin hyvä hankinta ja saldoksi 14 ottelussa mies summasi tehot 3+3.
Vielä siirtoikkunan lopulla saatiin kaksi siirtoa. Hyökkäävä laitapakki Hélder tuli loppukauden lainalle Nancy Lorrainesta ja legendan poika Kasper Schmeichel valloitti kakkosmaalivahdin ruudun kolmen vuoden sopparilla. Molempien miesten anti joukkueelle jäi kuitenkin pariin peliin ja reservien harjoituspelirumbaan...

UEFA Europa Legue

Europa leaguen ensimmäinen karsintakierros oli lopulta meille myös se päätepysäkki. Benficaa vastaan saalistettiin kotona hieno 2-1-voitto jopa selkeän hallinnan päätteeksi. Lissaboniin matkustaminen ainoastaan maalin etumatkalla oli kuitenkin täyttä epävarmuutta. Myös Portugalissa huomattavasti kovemmalla hyökkäyspään arsenaalilla operoinut ryhmä pidettiin hyvin kurissa, mutta kertaalleen se iski.
José Antonio Reyesin 1-0-osuma reilun tunnin kohdalla riitti lopulta viemään Benfican jatkoon vierasmaalisäännön turvin. Peli olisi voinut aivan hyvin päättyä tasapeliin ja jopa lukemin 0-0, sillä Reyesin laukaus ruuhkan keskeltä ei olisi jokaisen miehen toimesta verkon perukoille painunut. Meillä oli vielä paikkamme nousta taistelemaan, mutta tuloksetta jäätiin kuten läpi kauden lisäajalla oli tapana.
Tiukka ottelupari, josta tilastojen mukaan jatkoon olisi pitänyt niukasti mennä italialaisryhmä, mutta suuri vääryyn ei ollut tämäkään. Myös Benfican tie katkesi seuraavalla kierroksella Milania vastaan niukasti maalein 0-1.
Milan purjehti lopulta koko turnauksen voittoon...

Italia

Serie-A:ssa jäätiin kauden puoliväliin, jolloin oltiin sijalla kuusi hyvissä kyttäysasemissa ainoastaan kaksi pistettä sijatavoitteesta (5.) jäljessä. Aika tasaisesti kausi kulki tuostakin lähtien, tasaisen nousujohteisesti. Muutamaa yksittäistä tappiota lukuunottamatta edettiin voitosta voittoon heikompia vastaan. Ainoastaan Genoa yllätti meidät kotikentällään totaalisesti ja niittasi neljä maalia ohi debyyttiään pelanneen Kasper Schmeichelin. Hienoin yksittäinen suoritus lienee sitten vierasvoitto Interistä lukemin 2-0 Floro Floresin maaleilla.
Tasainen nousujohteisuus johti myös sijoituksen nousemiseen. Vaikka lopussa alkoikin tulla ongelmia taktiikan kanssa, suunta ei viimeisissä peleissä laskenut enää merkittävästi ja kausi päätettiin lopulta upeaan 4-1-vierasvoittoon Laziosta. Myös tuon pelin Floro Flores ratkaisi lähes yksin iskemällä kolme maalia.
Lopulta kauden sijoitus oli 4. Eli ensi kaudella Udinese pelaa Mestarien liigaa!

SERIE-A TILASTOT
SARJATAULUKKO


Italian Cupissa edettiin lopulta vaivatta voittoon Empolista ottamalla 2-0-voitto vieraissa 1-0-kotivoiton jatkoksi. Puolivälierässä vastaan tulikin sitten saman sarjatason Sampdoria, joka joutui kuitenkin tunnustamaan meidät paremmakseen lukemin 3-0. Välierässä vastassa oli sitten Inter Milan ja dunkkuunhan sieltä tuli. 17-vuotias Mario Ballotelli kuritti meitä kahdesti Milanossa ja merkityksettömässä toisessa osassa pelattiin tylsä 0-0. Inter finaaliin ja aina Cup-voittoon asti.

Pelimiehet ja pelaajat

Maalivahti Handanovic pelasi ensimmäisellä puolikkaalla virheettömästi ja sama meno jatkui pääasiassa koko loppukauden. Treenasi hyvin, piti joukkuetta monesti pystyssä ja pelasi ainoastaan pari heikompaa peliä. Hyvä kausi mieheltä, joka palkittiin lopulta Serie-A:n vuoden nuorena pelaajana. Kakkosena toiminut Schmeichel pelasi neljä peliä ja päästi kuusi maalia. Ei siis ainakaan vielä isänsä veroinen tapaus. Aikaa kuitenkin on, kun ikää löytyy parikymppiä. Jatkaa kakkosena niin pitkään kuin Samir on meillä.

Puolustus nosti profiiliaan joukkueen loiston hetkillä, mutta alku -ja loppukausi olivat lopulta ala-arvoisen heikkoja. Christian Zapata nappasi ykköstopparin paikan Felipeltä. Felipe olikin loppukaudesta aivan syvältä, halusi isompiin ympyröihin ja teki virheitä... Mies onkin aivan vapaa lähtemään ensi kaudella, jos kunnon tarjous saadaan. Se hyökkäävä laitapakki uupuu edelleen, mutta Ferronetti hoiti oikean pakin tontin paremmin kuin muut puolustajat oman tonttinsa.
Puolustus huutaa ensi kaudeksi hyökkäävää laitapakkia ja mikäli Felipe ei rauhoitu, miehen suunta on ulos. Puolustuksen piti olla kauden alussa se vahvuus, mutta nukahduksia tuli liikaa. Ja varsinkin keskityspalloissa puolustuslinjan työskentely oli pääasiallisesti luokatonta. 1-2 hankintaa kesällä.

Keskikenttä oli lopulta äärimmäisen vahva. Massimo Donati ja Christian Obolo muodostivat kevätkauden ajan hyvän kahden suunnan keskikentän pohjan, johon peli oli helppo rakentaa. D'Alessandro otti pääasiallisesti paikkansa vasemmalla laidalla, mutta sai enemmän peliaikaa keskellä Di Natalen palattua. D'Aléssandro oli läpi kauden ihan hyvä, mutta syöttöpisteitä olisi pitänyt tulla enemmän, nyt niitä tuli vain kolme.
Oikealla laidalla nähtiinkin pari Usain Boltia, kun siellä kilpailivat Aaron Lennon ja Alexis Sánchez. Molemmat onnistuivat mielestäni varsin hyvin. Lennonille tehot 3+3 ja koko kauden pelanneelle Sánchezille 6+6 Serie-A:ssa. Lennon pyritään lainaamaan myös ensi kaudeksi. Brittipelaajien hinnat tuntien miestä ei kannata alkaa ostamaan, varsinkaan jos Sánchez jatkaa kehitystään...
Kesän aikana ei välttämättä tarvetta hankinnoille, ellei Elanon tapaiseen 20 kilon haukeen ole varaa. Pääasiallisesti varat keskitetään muille alueille.

Hyökkäyksessä oli vain yksi nimi; Antonio Floro Flores. Kukkaispoika tykitti Serie-A:ssa hyvällä tahdilla maaleja ja selviytyi lopulta liigan maalipörssin sijalle 4. Ei ehkä ole yksinäisenä kärkenä omimmillaan voimapuolensa vuoksi, mutta tämä vain kasvattaa miehen meriittejä. Simone Pepe ja Bernardo Corradi eivät juuri pelanneet, eivätkä kyllä minuuttiensa aikana onnistuneetkaan. Yhteensä kaksikko iski neljä maalia reilussa 40 pelissä, joista suurin osa oli kuitenkin muutamien minuuttien loppujuoksuja.
Kesällä 1-2 hankintaa. Hakusessa on köyhän miehen Zlatan, joka voisi toimia yksinäisenä kärkenä Floro Floresia paremmin...

_______________________________________________

Jos tää tyyli ei miellytä, niin kertokaa, voin vähän muokkailla ens kaudeksi.

Kesä 2009

Kesän siirtoikkuna

Heti heinäkuun ensimmäisenä päivänä saapui ensimmäinen pelaaja Friulille, kun 20-vuotias hyökkääjälupaus Sercan Yildirim liittyi vahvuuteen ilmaisella siirrolla Bursasporin joukkueesta. Pian tämän jälkeen alettiin sitten tarkkailla pelaajamarkkinoita tarkemmin välittömien vahvistusten toivossa. Arjen Robbenin nimi oli kuumimpana esillä ja miehelle ehdittiin tarjota sopimustakin, mutta Liverpool vei tämän kilvan niukasti.
Täysin sanattomaksi ei siirtomarkkinoilla kuitenkaan jääty, sillä joukkueeseen tarttui lopulta kolme pelaajaa turkkilaishyökkääjän lisäksi. Englantilainen Jack Wilshere siirtyi Arsenalista juniorijoukkueeseen kehittymään. Toppariosasto on puolestaan ollut jo kaksi kautta sellainen murheenkryyni, että sinne oli pakko hakea luottomies Robert Huthin rinnalle. Kokoa kaverilla ainakin on ja toivottavasti nyt saataisiin edes jonkinlaista voimaa boksiin, ettei Arsenalia vastaan käynyt kohtalo toistu. Mies on siis Fabricio Coloccini, joka tuli Dortmundista 14 miljoonalla punnalla.
Coloccini saattoi olla kooltaan joukkueen suurin hankinta, mutta vieläkin mielenkiintoisempi nimi on Sevillasta 23 miljoonalla siirtynyt Jávi Martínez. 21-vuotiaasta supertähdestä haetaan todella kovaa pelaajaa pyörittämään meidän peliä keskikentällä. Taso on jo nyt sitä luokkaa, että nuorukainen mahtuisi lähes minkä tahansa joukkueen avaukseen.

Uloslähtijöitä oli lopulta vain kaksi kappaletta, kun Jani Virtanen siirtyi Trevisoon ja Italian maajoukkueeseen noussut Andrea Coda Zaragozaan 5 miljoonalla punnalla

Tavoitteet:

• UCL:ssä finaaliin
• Serie-A:ssa kolmen joukkoon
• Italian Cupissa ei tavoitetta.

Kausi 09-10:

UCL

Tuttuun tapaan Mestarien liigassa meidän urakka alkoi 3. karsintakierroksella. Tällä kertaa vastaan asettui norjalainen Vålerenga, joka oli ennakkoon yksi helpoimmista vastustajista, mitä saatavilla oli. No itse peleistä tehtiin totta kai hankalia. Norjasta tuloksena nihkeä 0-0-tasapeli ja kotona sitten se tarvittava 1-0-voitto. Lienee turhaa todeta, että paikkoja oli tehdä maaleja paljon enemmänkin, mutta alku oli lopulta koko kauden trendin mukainen...
Toista kertaa peräkkäin jouduttiin sitten lohkovaiheessa Barcelonan kaveriksi samaan lohkoon, lisäksi mukaan arvottiin Dinamo Kiev ja Auxerre. Barcelona oli kaksi kertaa meitä "parempi", tai no tilastojen mukaan ei, mutta maalinteko oli ongelmallista. Auxerresta otettiin kaksi voittoa lukemin 2-0 ja Dinamolle hävittiin kerran ja sitten kotona voitettiin 4-1. Lohkokakkosena lähdettiin sitten jatkopeleihin.
Arvonnassa arpaonni oli totutun kusinen, mutta kaikki pitää pystyä voittamaan, jos meinaa purjehtia mestaruuden satamaan... Vastaan siis ekalla karsintakierroksella Real Madrid. Pelit avattiin omista mieltymyksistä poiketen kotikentällä ja sama tuttu trendi jatkui. Paikkoja oli, mutta tuloksena oli laimea 2-1-voitto ja Madridiin lähdettiin äärimmäisen niukasta johtoasemasta.
Real meni kotonaan ensimmäisen kympin aikana jo kahden maalin johtoon, tämän jälkeen he lopettivat pelaamisen ja peli oli koko ajan meidän hallussa. Tammikuussa joukkueeseen hankittu Rolando Bianchi onnistui lopulta... 93. minuutilla viemään meidät jatkoajalle. Jatkoaika olikin sitten vähemmän kiva, sillä Real takoi taululle kolme maalia. Ensimmäinen pilkulta Coloccinin rikkeestä, toinen ja kolmas toppariparin kiertämällä Higuainin toimesta. "Maailman paras" topparipari oli taas ratkaisevalla hetkellä tilanteen tasalla ja Real Madridille jatkopaikka tilastoihin nähden äärimmäisen rumin lukemin 6-3.

Italia

Kotimaassa mentiinkin sitten kovempaa. Vaikka koko kauden ajan kärsittiin samoista ongelmista, eli siitä, että jokaisen maalin eteen saatiin luoda tukku paikkoja ja vastustaja iski tarpeen vaatiessa jokaisesta puolikkaastakin paikasta... Lopulta jälleen kerran tiukaksi muodostuneessa sarjassa pystyttiin johtokunnan tavoite täyttämään, eli tuomaan seuralle sen historian ensimmäinen Serie-A-pokaali!

SERIE-A
Pelaajatilastot

Italian Cup meni jo kolmatta vuotta samalla kaavalla, eli puolivaloin pelaten. Ensimmäisellä kiekalla sattui kerrankin arpaonni kohdilleen ja vastaan asettui Rimini, joka voitettiin tutun nihkeästi yhteismaalein 1-0. Seuraavalla kierroksella sitten vastassa Juventus. Juniorit taisteli ja hallitsi, mutta eihän ne maaleja osannut tehdä, Juve meni jatkoon yhteismaalein 3-1.

Pelaajat:



_________________________________________

Goulalle kiitokset bannerista.
Täytyy myöntää että motivaatiot pelin suhteen on aika alhaalla ja mietinnässä onkin, että jatkaako koko savea vai ei. Täytyy vaan todeta, että melko tylsäksi tahkoamiseksi tämä on mennyt ja eniten turhauttaa tuo, että nyt kun peli kulkee, niin AI "huijaa" ja tekee pelin äärimmäisen epänautinnolliseksi ja epäreilun tuntuiseksi...

Jatka toki, ainakin UCL-Voittoon asti..

Joo kyllä mä tätä jatkan, jos ei muuten, niin joukkuetta vaihtamalla. Heti kauden päätteeksi allekirjoittanutta huhuiltiin korvaamaan Guardiola Barcaan... En oo kyllä sinne suunnalle ainakaan menossa.

Kesä 2010

Siirtoikkuna

Joukkueen johtokunta päätti neljännen kauden alla näyttää allekirjoitaneelle hanuriosastoa oikein urakalla. Siirtobudjettia tarjottiin läpi neljävuotisen urakkani ajan taloudellisessa nousssa olleen joukkueen käyttöön 3 miljoonaa puntaa ja palkkabudjettikin nousi sen hetkisestä vain 200 tuhatta viikkoa kohden. Siinä paloivat unelmat sen suhteen, että kesän aikana joukkueen haaviin olisi tarttunut joku todella iso kala, kuten Franck Ribery...
No, ne vähäisetkin siirtorahat paloivat lopulta jo kevään aikana sovittuun kauppaan, jossa Sevillan 19-vuotias argentiinalaislaituri Lucas Trecarichi liittyi joukkueen rinkiin 6,75 miljoonalla punnalla.
Siirtorahoja alettiinkin sitten haalimaan muulta suunnalta, nimittäin myymällä pelaajia. Ensin lähti Roman Eremenko Cesenaan 2,4 miljoonalla ja sitten englantilaislupaus James McCarthy Portsmouthiin 7,5 miljoonalla. McCarthyn menetys on pieni kolaus, sillä nuorukainen oli matkalla parin kauden sisällä ykkösjoukkueen keskikentälle, mutta onhan meillä noita italialaisiakin aivan riittämiin.
Hieman yli kymmenen miljoonaa saatiin lopulta käyttöön ja ne rahat käytettiin mielestäni varsin tehokkaasti. Arsenalin avauksesta pudonnut 29-vuotias Andrei Arshavin saapui tuomaan taitoa joukkueen oikealle laidalle. Tämä mahdollistanee sen, että Aléxis Sanchezista voidaan vihdoin ottaa miljoonat pois Realilta tammikuussa... Tämän lisäksi pari tulevaisuuden nimeä hankittiin vahvistamaan 4 kautta Italian juniorijalkapalloa hallinnutta Udinesen alle parikymppisten joukkuetta.

Harjoituspelit:

Benfica - Udinese 6 - 4
Athletic - Udinese 0 - 1
Reims - Udinese 2 - 4
FC Kobenhavn - Udinese 0 - 4
Levski - Udinese 0 - 3

Kerrankin tuli järjestettyä ihan kunnolla näitä harjoituspelejä ja päästään aloittamaan kausi niin, että pelaajat eivät hae alkukauden aikana sitä pelikuntoa, joka olisi pitänyt saada hankittua jo kesän aikana. Kausihan avataan Italian Supercupilla, jossa vastassa on Cup-mestari Inter.