Kuvat voit lähettää tästä . Ohjeet kuvien lähettämiseen ja lisäämiseen tästä .

Tervehdys kaikille, oon paljon täällä lueskellut mutta en oo kokenut tarvetta kirjoitella mitään. Nyt tuli pakottava tarve.

Taustatietoina kerrottakoon, että olen pelaillut Football Manageria satunnaisesti parin vuoden ajan, mutta ikinä kärsivällisyys ei ole riittänyt pitempään sessioon. Nyt tavoitteena on kuitenkin lähteä rakentamaan kunnon uraa pohjalta tavoitteena nostaa joku pikkuseura kohti glooriaa. Samalla aattelin kirjoitella vähän päiväkirjaa tuodakseni lähes roolipelimäisiä elementtejä mukaan. Koska ite mielelläni ajoittain lueskelen muitten tarinoita, niin voihan tämän jakaakin.

Lisättäköön, että siinä missä monet täällä kirjoittavat ottelukohtaista seurantaa, tämän päiväkirjan rakenne sisältää ainoastaan kaksi päivitystä kaudessa, syys- ja kevätkierrosten jälkeen. Koska tavoitteena on pelata ainakin se kymmenkunta kautta, en todellakaan aio kirjoitella raportteja joka pelistä ja siirrosta. Pelaajat ovat minulle karjaa joita tulee ja menee. Kauden jälkeen saatan innostua heittämään muutaman screenshotin, mutta sitten taas siirrytään eteenpäin.

Pienen scouttauksen jälkeen seuraksi valikoitui Skotlannin kolmosdivarista Berwick Rangers, joka itse asiassa on englantilainen joukkue, mutta rajan läheisyyden takia pelailee mieluummin Skotlannissa. Manageriksi loin kuvitteellisen skotin nimeltä Robbie Grant, jonka kokemus jalkapallosta rajoittuu kännisiin pubipeleihin Berwickin asfalttikentillä.

Kausi 2011-2012, syyskierros, Berwick Rangers, Irn-Bru Scottish Football League Third Division

Joukkueelle tehtiin heti alussa perusteellinen analysointi, jonka perusteella tiivistettiin pakkaa ja potkittiin turhakkeita helvettiin. Muutama valmentaja ja kykyjenetsijä palkattiin myös palkkalistoille ja pari onnetonta henkilökunnan jäsentä sai kengänkuvaa perseeseen saman tien. Ei sillä että nämä uudet tulokkaatkaan mitään sateentekijöitä olisi. Assistenttina toimii ainakin toistaiseksi herra nimeltä Robbie Horn, joka yrittää myös pelata vielä, mutta ei ainakaan minun valtakautena tule saamaan minuuttiakaan peliaikaa. Penkin puolella kuitenkin ihan hyödyllinen jannu.

Parin avainpelaajan pohjalta luotiin kolme taktiikkaa; tavallinen, hyökkäävä ja puolustava. Peribrittiläisen 4-4-2:n mukaan mennään, eikä perinteisiin jalkapalloarvoihin uskovalla skotilla tule varmaankaan tarvetta missään vaiheessa sen innovatiivisempiin muodostelmiin ryhtyä. Kärjestä löytyi sellainen skottinurmikoiden kyntäjä kuin Darren Gribben, joka on taitojensa puolesta yksisilmäisenä tässä sokeiden maassa jumala, ja taktiikat pohjautuvat lähinnä siihen että muut puujalat pyrkivät roimimaan kuulaa Gribbenin jalkaan ja hän tekee mitä osaa. Joukkueesta löytyy paljon nuoria sällejä, jolla on jonkin verran potentiaalia kehittyä ja strategiana on, että nää kaverit saa paljon peliaikaa ja vanhoja jarruja pidetään varamiehinä, vaikka olisivat taidoiltaan hienoisesti parempiakin. Jos vaikka joku junnu kehittyisi edes kohtuulliseksi pelimieheksi, mikä on tosin epätodennäköistä Berwickin hirvittävien harjoitusolosuhteiden ja asiantuntemattoman valmennuksen parissa.

Palkkabudjetissa pysyminen ei tuottanut ongelmaa, mutta eipä varoja kyllä pelaajakauppoihinkaan ollut. Poispotkittujen puujalkojen tilalle palkattiin kasa junnuja kehittymään. Tuskin kehittyvät, mutta kun palkkapyynnöt on luokkaa kuusi puntaa viikossa, niin olkoot tuolla reserveissä mehimässä jos akuuttia pelaajatarvetta esiintyy. Oikein hävetti ryöstökalastaa junnuja pois äitiensä helmoista nälkäpalkalla paskaan junnukeskukseen höntsäilemään vailla toiveita paremmasta. Mutta voihan olla, että sinne joku timanttikin eksyi, ainakin yhtä 16-kesäistä topparinalkua joutui peluuttamaan kauden aikana paljonkin loukkaantumisten takia ja ihan hyvin leiviskänsä hoiti.

Media arvioi joukkueen sijoittuvan sarjassa sijalle kuusi. Kokemattomana managerina asetin sen minimitavoitteeksi ja noususta voi haaveilla tulevinakin vuosina. Kuten todettua, pyrittiin peluuttamaan pääasiassa nuoria sällejä. Kapteeniksikin heitin 21-vuotiaan Lee Currien, joka samantien ahdistui huikeista kapteeniuden tuomista paineista. No, tekemällä oppii.

Kauden avauspuolisko meni yli odotusten ja kun puolet peleistä oli pelattu, joukkue löytyi sijalta kolme. Sarjassahan siis paras nousee ja kolme seuraavaa pääsee pleijareihin. Cupeihinkin osallistuttiin ja niistä lennettiin yleensä parin ekan kierroksen aikana laulukuoroon. Gribben on pelannut hemmetin hyvin ja paukutellut maaleja liukuhihnalta, nerokas taktiikka siis toimii. Muita onnistujia ovat tämä junnukapteeni Currie ja nuori toppari Andy McLean. Uudella managerilla on välillä ollut ongelmia kommunikoinnissa joukkueen kanssa ja välillä porukka jää pukuhuoneeseen hämmentyneenä istuskelemaan, että mitäs vittua se taas höpisi. Laitetaan kännin piikkiin, sillä eihän näitä kolmosdivaripelejä selvinpäin kukaan jaksa. Jaksolle mahtui myös viiden ottelun tappioputki, joka oli täysin selittämätön sillä muuten pelit menivät hyvin. Menin jossain vaiheessa livauttamaan medialle, että voidaan voittaa koko sarja ja varmaan siitä pamahti kollektiivisesti koko porukalle vetelät housuun. Tappioputken viidennessä ottelussa joukkueen moraali oli todella surkea ja vihdoin oltiin vieraspisteessä kiinni, niin kun 86 minuuttia oli pelattu, luottotoppari McLean veteli jotain todella hämmentävää kynää alimpana miehenä ja päästi vastustajan yksin läpi, joka luonnollisesti pisti pallon häkkiin. Vitutti niin paljon, että haukuin koko lammaslauman täysin pataluhaksi pelin jälkeen, vaikka ihmisläheisempi koutsi olis ehkä yrittänyt rakentavasti moraalia nostaa kaunopuheisuuden keinoin. Mutta saatana, toista se on Skotlannissa, jos et miehekkäästi osaa laskuhumalaisen managerin raivoa ottaa vastaan niin pistetään vapailla papereilla joko nummille lammaspaimeneksi tai Italian divareihin muiden kaltaistensa joukkoon. Kännirähinä auttoi ja seuraava peli voitettiin.

Kauden kohokohtia on myös ollut Alloan pelaajamanageri Paul Hartleyn strateginen telominen sairastuvalle. Äijä itki medialle ennen peliä, että ei pidä pelityylistämme, joten ei ees yritetty voittoa pelissä vaan laitettiin niittokoneet saalistamaan jannua heti alusta asti, taklauksissa ei säästelty. Kun 20 minuuttia oli pelattu, niin suunsoittaja linkutti vaihtoon ja kaiken päälle voitettiin vielä peli. Pelin jälkeen vielä länkytin mediassa haukkuen Hartleyn pystyyn sekä managerina että ihmisenä. Lisäksi oli hienoa bongata Alloan kärjestä legendaarinen Armand One, joka oli mallinnettu realistisesti puolet isommaksi sälliksi kuin kukaan muu kentälläolijoista. Onhan se iso perkele.

Tästä jatketaan kauden loppuun, lisätekstiä sitten kun sen aika on. Omalla hitaalla pelitahdillani kestää useampia päiviä, mutta ei meillä Skotlannissa ikinä ole hätäilty minkään asian suhteen.

Kausi 2011-2012, kevätkierros, Berwick Rangers, Irn-Bru Scottish Football League Third Division

Tammikuun siirtoikkunan aikana ei paljoa siirroilla mässäilty. Reservijoukkueen McDonald itki peliajan puutteesta ja managerina en viitsinyt sanoa kahdenkeskisessä keskustelussa, etten edes muistanut koko miehen olemassaoloa. Oli kuin ukko olisi tyhjästä ilmestynyt valittamaan. Tiukkana neuvottelijana tein heti selväksi, ettei peliaikaa ole tulossa tästä edespäinkään ja pari päivää tämän jälkeen mies siirtyikin johonkin amatöörijoukkueeseen höntsäilemään, ilmaisella siirrolla luonnollisesti.

Omasta managerointityylistä voin sanoa sen verran, että ei noiden pelaajien kanssa tuu turhia höpistyä. Aina välillä joku jämä-äijä valittaa jostain, jolloin sama kaava toistuu: kehotan käyttäytymään ammattimaisesti, jolloin nämä primadonnat vetävät herneet nenään. Leppyvätkin kyllä sitten ajan myötä, mutta luulisi ettei aikuisten miesten kanssa tartteisi tällaista draamaa käydä läpi. Itsehän en kyllä anna periksi, ja jos joku intoutuu peliaikaa vaatimaan, voi olla varma etten sitä sitten ainakaan anna, ihan vain vittuillessani.

Kykyjenetsijät on koko kauden käyneet läpi kolmosdivaria ja junnujen sarjaa ja näiden löydösten pohjalta yritetään kesällä vahvistaa joukkuetta. En osaa yhtään arvioida vetovoimaamme pelaajamarkkinoilla, mutta kesä sen sitten näyttää. Pitää myös hyvin varauksella suhtautua noihin scouttien arvioihin, koska molemmat ovat hyvin epäilyttäviä tyyppejä ja kykyjen bongausten sijaan Skotlantia kierretään varmaankin enemmän pubien ja viskitislaamojen perässä. Ei sillä että tätä jaksaisin liikaa paheksua, kaksinaismoralismiin ei ole taipuvainen.

Kevätkierros sujui hyvin vaihtelevalla menestyksellä ja usein hyvää esitystä seurasi aivan surkea suoritus. Lisäksi mukaan mahtui muutama aivan järkyttävä kämmäys, tästä esimerkkinä vaikkapa seuraava peli, jollaiset ovat varmasti monelle managerikollegalle tuttuja:



Tuohonkin sai olla lopulta tyytyväinen, sillä tasoitus tuli yliajan viimeisellä minuutilla. Lienee turha mainita, että managerilla korkki narahti pelin jälkeen. Annoin myös koko tiimille vapaata reeneistä kolmen päivän ajaksi tämän jälkeen, ajattelin että jos kaikki pääsee nollaamaan rauhassa voidaan jatkaa seuraavaan peliin puhtaalta pöydältä.



Yllä sarjataulukko menneestä kaudesta. Lopulta siis vaihtelevien otteiden jälkeen saavutettiin kolmas sija ja tämän myötä nousukarsintapaikka. Tavoitteet ylittyivät heti ekalla kaudella ja vastaan tuli East Shirlingshire, jonka kanssa oli ollut hankalia pelejä läpi kauden. Ensimmäinen osaottelu kotona päättyi 3-3 ja vieraissa otettiin pataan 3-1, joten se siitä sitten. Ihan oikea joukkue voitti ja puolustus oli sen verran helisemässä, että sinne tarvitaan vahvistuksia tulevalla kaudella. Lisäksi luottomaalivahti Barclaylla oli imu päällä juuri silloin, kun eniten huipputorjuntoja kaivattiin.



Tässä vielä pelaajien tilastoja sarjapeleistä. Gribben paukutti lopulta 22 maalia ja vahvatahtoinen targetmies Noble säesti hyvin 11 maalilla. Nuoret kehittyivät hyvin ja ennen kautta arvioidut avainpelaajat täyttivät paikkansa hyvin. Varsinkin kapteeni Currien kehitys oli huimaavaa. Avainpelaajien kanssa solmittiinkin jatkosopimuksia ja pahiten epäonnistuneet saavat etsiä peliaikaa muualla. Ykkösmaalivahti Barclay petti ratkaisevilla hetkillä ja taantui pahasti koko kauden aikana, tämä johtunee siitä ettei seuralla ole varaa palkata maalivahtivalmentajaa ja kukaan henkilökunnasta ei tiedä maalivahtivalmennuksesta mitään. Läpi kauden olenkin itse vetänyt viskipäissäni molarien treenauksen Läski-Rapa-tyyliin. Johtokunta nauroi päin naamaa vaatimukselleni lisäkoutseista, vaikka palkkabudjetissa olis ollut reilusti varaa.


Berwickin maaliruisku Gribben.

Kauden jälkeen kuitenkin sain jatkosopimustarjouksen, johon kauppamiehenä neuvottelin vielä 50 € viikossa lisää liksaa. Nyt siis viikkopalkka on 400 €, joten ei tällä mitään glamour-elämää vietetä, mutta onneksi johtoportaassa ei olla havaittu, että oon jälkipelejä läpi käydessäni vinguttanut seuran Visaa aika reippaalla kädellä Berwickin pubeissa:



Perustelen nämä menot pakollisilla edustuskuluilla.

Tulevalle kaudelle etsitään maalivahti, joka saa jotain kiinni ja lähdetään kunnianhimoisemmin tavoittelemaan sarjanousua. Tärkeintä on kuitenkin, että joka vuosi mennään eteenpäin. Tästä jatketaan pre-season-raportilla suunnitelmistani poiketen; vaikka tämä päivitys tulikin yllättävän nopeasti, niin mainitaan vielä että päivittelen tätä säännöllisen epäsäännöllisesti ja joskus saattaa mennä yli viikkokin päivitysten välillä. Osa-aika-managerilla kun on muitakin duuneja hoidettavana ja joskus saattaa jäädä putki päälle.

Noiden liitteiden ei tartteis näkyä enää uudestaan tuossa viestin lopussa, voisko joku neuvoa miten ne saa piiloon?

-Edit, otettu photobucket avuksi, ei tartte auttaa

Spoiler tagilla saa helposti piiloon kuvat. Mielenkiintoista raporttia kirjoittelet

Kausi 2012-2013, pre-season, Berwick Rangers, Irn-Bru Scottish Football League Third Division

Robbie Hornin sopimuksen päätyttyä tarvitsin jonkunasteisen assistentin, joten ei auttanut kun laittaa haku päälle ja katsoa mitä tapahtuu. Ei tällä tasolla välttämättä assistenttia tarvitsisi, joten tärkeimmäksi työksi hänelle jää seuloa valtavasta pelaajainformaatiosta pois ne pelaajat, jotka eivät joukkueeseemme siirry. Siis kaikki Messit ja kumppanit. Lopulta haaviin jäi skotti nimeltä Jim Black, jolla oli ihan kelvollinen taktinen tietotaito ja ilmeisesti motivaatiota kehittyä. Voi olla, että jossain peleissä kokeilen delegoida vastustajaohjeistuksen Blackille, mutta aion kyllä valvoa tarkasti ettei mies ala sooloilemaan omiaan. Kokematon kaveri kuitenkin näissä piireissä, mutta minkäs teet kun ei Berwickiin suostu tulemaan kuin vähän yksinkertaisemmat kaverit, hullut ja juopot. Nähtäväksi jää miksi näistä Black kostautuu. Sopimuksen kirjoittamisen jälkeen otettiin viskiä ja kyllähän se näytti maistuvan, joten ehkäpä samalla löytyi managerille ensimmäinen ystävä Berwick-uralla?

Tavoitteeksi asetettiin rohkeasti sarjanousu, tosin en tiedä riittääkö seurajohdolle, että sijoitutaan playoff-paikoille vai pitääkö tosiaan nousta, että työpaikka säilyy. Nousua kyllä lähdetään tänä vuonna ihan tosissaan tavoittelemaan. Vaikuttaa, että palkkabudjettiin jää jälleen reilusti ilmaa.



Uusina pelaajina joukkueeseen tuli englantilainen maalivahti Greg Hartley ja runsaasti nuoria irkkuja, joita tuntui olevan jostain syystä olevan vapailla markkinoilla runsaasti, eniten odotuksia on ehkä Anthony Bolgerista, joka hobittinimestään huolimatta vaikuttaa erittäin kovalta vahvistukselta. Imuri-Barclayn kanssa tehtiin vuoden jatkosopimus, olkoot varamaalivahtina kun ei oikein parempiakaan ole tarjolla. Junnuista ei vielä nostettu edustukseen kuin keskikentän luuta Kieran Lee ja muutenkaan ei ole kovin vahvaa luottoa, että sieltä löytyy potentiaalisia pelimiehiä. Jos joskus on varaa palkata junnuvalmentaja, niin ehkä sitten. Alla joukkue, jolla pyritään sarjanousuun.



Ja vihdoin sain seurajohdon näyttämään vihreää valoa lisävalmentajille! Saman tien rekrytoitiin valmentajakiintiö (neljä) täyteen ja samalla hankittiin pitkään toiveissa ollut maalivahtivalmentaja. Sen ymmärrän, jos pelaajat ei täällä kehity, mutta terve lähtökohta on se, että eivät mielellään myöskään taantuisi.

Media arvioi meidät sijalle kaksi sarjassa, ja tämän pohjalta manageri asetti itselleen salaa minimitavoitteen: suora nousu. No more playoffs!

Kausi 2012-2013, syyskierros, Berwick Rangers, Irn-Bru Scottish Football League Third Division

Syyskierros alkoi todella kehnosti, ja ilmeisesti joukkue ei ollut vielä hitsautunut yhteen hiileen pelaavaksi kokonaisuudeksi. Pelejä hallittiin näennäisesti, mutta hallintaa ei pystytty kääntämään voitoiksi ja tämä koetteli managerin psyykettä. On tosin myönnettävä, että pari peliä hävittiin aivan pystyyn niin ettei mitään jossiteltavaa jäänyt. Itsetutkiskelun omaisesti mietin, onko tässä mitään järkeä vai ovatko vain omat kykyni niin rajalliset? Mihin varma sarjanousumme katosi? Pahimmillaan oltiin sarjassa sijalla seitsemän. Päätin raitistua ja alkaa vaatia joukkueelta enemmän niin kotona kuin vieraissakin, ja otteet parani vaikka pieniä lipsahduksia silloin tällöin sattuikin. Siis joukkueella. Turhanpäiväisestä rotaatiosta luovuttiin, ja lopulta päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että on tietty vakiokokoonpano joka pelaa päivästä toiseen kuntotasosta riippumatta. Tällä pyrittiin siihen, että joukkue oikeasti hitsautuisi yhteen.


Vakioavaus.

Vasta joulukuussa pelimme alkoi saavuttaa sellaista dominanssia, jota itse osasin ennen kautta odottaa ja pystyttiin hallitsemaan peliä niin kotona kuin vieraissa. Tammikuun vaihteessa asetinkin viralliseksi tavoitteeksi sarjan ykkössijan. Näiden esitysten jälkeen ja tällä pelaajamateriaalilla kaikki muut sijoitukset ovat pettymyksiä. Myös manageri patsasteli tässä vaiheessa antabuksen voimalla elämänsä kunnossa. Nyt on aika käyttäytyä ammattimaisesti. Kasvaako Robbie Grant näin neljänkymmenen ikävuoden kynnyksellä vihdoin aikuiseksi?

Anthony Bolger on ollut ilmiliekeissä takoen maaleja miten huvittaa. Puolustus ja maalivahti ovat myös onnistuneet, ja olemme tällä hetkellä päästäneet vähiten maaleja koko sarjassa. Gribben on taantunut ajoittain nallipyssytasolle epäonnistuen välillä paikoissa, joista minäkin saisin kesken pahimman kesälomarännin pallon sisään, toisaalta sitten on muutaman pelin ratkaissut henkilökohtaisella taidollaan, joten täysin hän ei ole flopannut. Enemmän kuitenkin odotin.

Kohokohtana mainittakoon kärkiottelu Stranraeria vastaan vieraissa, joka laittoi hetkeksi ryhdistyneen skottimanagerin raittiuden koetukselle ja pelin jälkeen oli sen luokan vapina päällä, että piti vetäytyä nummille pariksi päiväksi retriittiin. Ilman antabuskuuria olisi mennyt pari viikkoa. Lienee turha mainita, että taas pidettiin viikonloppu vapaata sen jälkeen. Pelissä siirryttiin kaksi kertaa johtoon, jotka Stranraer kuittasi parin minuutin sisällä. Sen jälkeen kotijoukkueen peluri sai punaisen kortin, jonka jälkeen voisi olettaa, että ote siirtyisi meille. Väärin! Stranraer voitti 5-2 ja punakortin jälkeen ei ollut mitään jakoja. Kärki karkasi jälleen omiin hölmöilyihin ja kevätkierroksesta tehtiin tätä kautta vaikeampi häviämällä peli, jota ei olisi ollut varaa hävitä.

Joka kerta kun on ollut mahdollisuus päästä sarjakärkeen, on kämmätty peli tappioksi tai tasapeliksi. Tämä alkaa rasittaa. Kevätkierroksella aion laittaa porukan vihdoin pelaamaan omalla tasollaan. Nyt ollaan sarjassa toisena, kärjessä porskuttaa Stranraer.

Kausi 2012-2013, kevätkierros, Berwick Rangers, Irn-Bru Scottish Football League Third Division

Skotlannin cupissa selvittiin neljälle kierrokselle, jossa vastaan tuli Valioliigan Falkirk. Ottelussa sinniteltiin kotona 2-2 tasapeli, ja tämä tarkoitti uusintaa, joka hävittiin kuin siat. Tämä ylimääräinen ottelu yhdistettynä otteluruuhkaan omassa sarjassamme aiheutti jumalattoman ylirasituksen koko joukkueeseen ja olisi ollut viisainta hävitä se Falkirk-peli suosiolla kotona. Onkohan meillä liian vähän fysioterapeutteja tällaista ruuhkaa ajatellen? Ei kun johtokunnan puheille ja lupa irtosi samantien toiseen fysioterapeuttiin. Palkkasin sitten näpsäkän näköisen naispuolisen fysion, kun ajattelin että työsuhde-etuna voisi irrota vaikka vähän sitä kuuluisaa. Ensimmäisen käräjäoikeus-uhkauksen jälkeen kuitenkin keskityin taas joukkueeseen. Jos joku pelaajista käy tätä friidua tuikkaamassa, tulee saman tien potkut ilman mitään perusteluja. Minulla on valtaa.

Veriviholliseni Paul Hartley on täysin lyöty ja tehtiin koko sarjan voittoennätys nuijimalla Alloa 6-0 tennislukemin. Luonnollisesti lyttäsin Hartleyn mediassa jälleen peliä ennen ja varsinkin jälkeen.




Veitsen kääntöa haavassa.

Ja jossain vaiheessa se tapahtui; kaikki palaset loksahtivat kohdilleen. En vaihdellut enää taktiikoita, koska näin joukkueeni olevan suosikki niin kotona kuin vieraissa, ja avauskokoonpano vakiintui. Pelattiin hyökkäävällä, pallonhallintaan perustuvalla 4-4-2:lla, jonka suuntaviivat piirtelin jo viime kauden alussa. Voittoja alkoi tulla, moraali oli korkealla ja joukkueessa hyvä henki. Tähän on koko vuosi tähdätty ja olen onnellinen, että tämä flow löydettiin silloin, kun sitä tarvittiin eniten! Helmikuun jälkeen pelit oli pelkkää kosmetiikkaa. Tai niin sen olisi pitänyt mennä..


Tästä pystyy vielä lataamaan ylärimaan.

Huhtikuun alussa kuitenkin kaksi peräkkäistä tappiota häntäpään joukkueille takasivat sen, että pitkään rakennettu etumatka väheni yhteen pisteeseen, kun hurjaan vireeseen äitynyt Montrose alkoi hengittää niskaan. Tässä vaiheessa koeteltiin tosissaan joukkueen henkistä kapasiteettia. Pystytäänkö näiden jälkeen nousemaan takaisin siihen kiitoon, johon materiaalin puolesta pitäisi olla mahdollisuuksia? Tiimipalaveri pidettiin ja tultiin siihen tulokseen, että nyt loppui tämä pelleily ja laitetaan luu kurkkuun kaikille vastustajille tulevilla kierroksilla. Kirjoittelin näihin aikoihin myös uuden 2014 kevääseen kestävän sopimuksen.

Managerilla pysyi korkki kiinni pitkään, mutta sitten kierrettiin ruskean elemännesteen kierrekorkki auki, kun sarjanousu varmistui kierros ennen sarjan loppua. Ratkaisevan pelin puoliaikajutustelut menivät täysin vihkoon, kun kehotin joukkuetta olemaan tarkkana loppuun asti. Onneksi vastustaja oli niin hanurista, että voitimme siitä huolimatta. Tämän jälkeen ilmoitin assistentilleni ja hyvälle ystävälleni Jim Blackille, että minä lähden nyt Kanarialle (en ole koskaan ollut mikään elämysmatkailija ja viihdyn mielelläni muitten punanahkaisten brittien seurassa turistirysissä). Annoin ohjeistukset, että ”peluuta viimeisessä pelissä junnuja ja vähälle peliajalle jääneitä samalla menestystaktiikalla”. Barcley ja Noble saivat myös mahdollisuuden hyvästellä fanit avauskokoonpanon miehinä viimeisessä kotipelissä ja toivottavasti edes vähän arvostivat elettä, sillä kenkää tulee kauden jälkeen. Vähän jännitti ennen lähtöä, että taivas varjele mitäköhän siitäkin tulee, mutta hällä väliä! Minä olin lomani ansainnut! Samalla kun pakkasin laukkuja, fanit ja johtokunta kusivat hunajaa saavutukseni johdosta. Ilmaista viinaa tarjottiin jo juna-aseman baarissa ja se oli menoa.


Kyllä nyt selkään taputellaan.

Kun heräsin kolmen viikon päästä poikamiesboksini lämmitetyltä suihkuhuoneen lattialta, söin pizzantähteen ja vapautin luontoon kolme rusakkoa, jotka jostain syystä olivat muuttaneet asumaan vaatehuoneeseeni, päätin palata lomalta. Rusketuksesta päätellen olin tosiaan Kanarialla käynyt. Ainakin toivoin, että se väri tosiaan olisi rusketusta. Minulle kerrottiin, että viimeinen peli oli hävitty 0-6 ja seuraava näky odotti Inboxissa:



Black ehkä vähän turhan tosissaan otti tämän pelin rankaisten pelaajia surkeasta esityksestä. No, ehkä miehellä oli jotain salahaaveita minun syrjäyttämisestä valtaistuimeltani, mutta onpahan nyt ne haaveet haudattu syvälle ikiroutaan. En tästä suinkaan masentunut, nuori assistenttini kuitenkin sai ensimmäisen pelin alleen ja moni junnu myös. Ihan sama vaikka oltaisiin hävitty kahdellakymmenellä maalilla. Tunsin kuitenkin salaa hyvänolontunnetta: minä olen se menestyksen avain! Fanit ja johtokunta, muistakaa se!

Tässä vielä sarjataulukko kaudesta. Kun katsoo esimerkiksi maalieroa, on todettava, että voittomme oli ansaittu. Ja tässä on vielä mukana tuo viimeinen hälläväliä-peli. Montrosekin muuten sitten nousi playoffien kautta kakkoseen.



Gribben syttyi taas liekkeihin kevätkierroksella ja iski saman maalisaldon kuin viime kaudella: 22. Toivottavasti tämä vakio pysyy ensi kaudellakin kakkosdivarissa. Topparipari McLean-Dunne esiintyi pelistä toiseen edukseen ja syyskierroksella loistanut hobitti-Bolger taantui kauden edetessä, mutta iski kuitenkin ihan riittävät tehot (14 maalia). Currielta olisin odottanut enemmän, mutta vaihteleva rooli puolustavan ja hyökkäävän keskikenttämiehen välillä varmasti vähän vaikutti esityksissä. Syöttöpörssin voitti nuori Callum Bagshaw (kavereiden kesken C-Bag) ja odotan nuorukaisen kehitystä tulevina kausina innolla.

Palataan taas, kakkosdivarin pre-seasonilla!

Piristävää stooria. Suoraan meni seurantaan, tätä päivyriä jaksaa mieluusti lukea kokonaan! Sopivan perseilevä ote koko touhussa yhdistettynä hyvään menestykseen on oikein viihdyttävää kamaa.

_________________
"Jump up if you're 5-4 up" / "Sit down if you're 5-4 down..."
--
Saksalaista Fantasiaa -päiväkirja

Kiitos palautteesta ja mukava kuulla, että tätä joku lukeekin tarkoitus on tosiaan kirjoitella enemmänkin tarinavetoisesti ja keksiä jotain taustaa aina tapahtumille, jotka muuten on melko itseään toistavia tässäkin pelissä. Lisäksi tosiaan tuo roolipeliesimerkki tulee esimerkiksi siinä, että varmaan saisin joukkueen pelaamaan paremminkin taktiikkoja hiomalla, mutta koska manageri on kunnon punaniskaskotti, taktisilla hienouksilla ei juhlita. Ainakaan vielä, mutta ihmiset kehittyy ajan myötä.. Perseily kuitenkin jatkunee katkeraan loppuun asti.

Kröhöm ja asiaan:

--------------------------

Kausi 2013-2014, pre-season, Berwick Rangers, Irn-Bru Scottish Football League Second Division

Tunnen itseni edelleen aloittelevaksi manageriksi ja sarjanousun jälkeen takki on jopa vähän tyhjä. Positiivista on, että meiltä ei odoteta mitään ja asetinkin suoraan tavoitteeksi pelkästään putoamisen välttämisen. Henkilökohtaisesti en pitäisi edes putoamista takaisin kolmosdivariin katastrofina, sillä sieltä noustaisiin kyllä seuraavana vuonna takaisin yhtä varmasti kuin Fenix-lintu nousee tuhkasta. Uskoisin kuitenkin, että taloudellisista syistä olisi järkevintä sinnitellä kakkosessa.

Heti kauden alettua hipsin johtokunnan puheille ja pyysin ”trial day”-rekrytointipäivää, parempia harjoitusolosuhteita ja vittuillessani myös nurmen uusimista. Kaikki pyynnöt evättiin, vaikka sikarinsavun keskeltä yritin painottaa, miten tärkeää tämä kaikki on ettei muuten kilpailevat seurat mene ohi oikealta ja vasemmalta. Alkaa vituttaa tämä kunnianhimon puute, jota johtoporras osoittaa. Ottakoot lainaa jos ei rahat riitä muuten, sitä varten pankit on olemassa ja ne kaatuu kuitenkin eurokriisin edetessä. Jotain ylemmän sarjan yhteistyöseuraa sentään lupasivat etsiä, mutta saa nähdä. Tällä ammattitaidolla se on varmaan joku Färsaarten divarijoukkue. Haaveissani on saavuttaa joskus ammattilais-status, mutta ilmeisesti ainakin ykkösdivariin asti pitää jotenkin yrittää rypistellä ennenkuin siitä suostuvat edes puhumaan. Homot.

Havaitsin samalla, että jostain syystä scouttien matkat Australiaan on sallittu. Lähetin saman tien Alex Johnstonin sinne. Veikkaan, että äijä häviää johonkin aboriginaalien joukkoon kippailemaan hapanta ja yhtään pelaajavinkkiä ei kuulu. Päästiinpähän siitäkin, sillä mitään hyödyllistä janari ei ole kahtena viime vuotena saanut aikaan. Yllättäen sieltä löytyi paljonkin potentiaalisia pelaajia, mutta eihän niistä kukaan olisi saanut työlupaa. Paitsi eräs Materazzi olisi saanut, koska omisti myös Italian passin, mutta raakattiin jo nimen perusteella toivottomaksi tapaukseksi.

Maalivahtitilannetta vahvistettiin jälleen, kun joukkueeseen palkattiin 23-vuotias aussi Sebastian Usai, mies on ollut aikaisemmin muun muassa Blackburnin reserveissä. Hienoa, että suostui liittymään vahvistamaan nuorta nälkäistä joukkoamme. Lisäksi jälleen vahvistettiin joukkuetta rekrytoimalla nuoria lupauksia vapailta markkinoilta. Mukaan tarttui myös aika paljon paskaa, mutta saatiinpa samalla toimiva reservijoukkue.


Tässä joukkue, jolla kauteen lähdetään. Vähän hassussa järjestyksessä nuo pelaajat, mutta siis järjestyksessä ekat 11 on avauskokoonpano. Ja reserveissä on vielä kymmenkunta veijaria kaiken varalta.

Meidät on arvioitu sijalle kahdeksan. Mielestäni tämä on ihan realistinen arvio, koska vahvistukset ovat mitä ovat, mutta koko kausi taistellaan!

Kausi 2013-2014, syyskierros, Berwick Rangers, Irn-Bru Scottish Football League Second Division

Heti ekassa pelissä oltiin Forfaria vastaan kotona puoliajalla tappiolla 0-3. Siitä noustiin managerin pienen kiukuttelun (jännitti niin pirusti, että huikkaa piti taas ottaa) jälkeen 3-3 tasuriin ja mielestäni jo tässä osoitimme kaikille muilla sarjan joukkueille, että meidän kanssa ei pelleillä! Oltaisiin oikeastaan ansaittu voitto tuosta pelistä maalipaikkojen vaarallisuuden mukaan subjektiivisen näkemykseni perusteella, mutta maalit ratkaisee ja ainakaan nyt uusi ihmemaalivahti Umai ei pystynyt meille pisteitä voittamaan. Itse asiassa kämmäsi yhden maalin haparoimalla pallon vastustajan jalkaan jo Berwickin perinteeksi muodostuneella kulmapotkun hinge-finger-kaappauksellaan.



Tämän jälkeen ajoittain peli sujui kuin unelma, varsinkin kotona. Tästä osoituksena seuraawanlainen ”team of the week”:


Simon Dunne oli siis ainoa joukkueestani, jota ei tuohon valittu ja voin vain kuvitella, miten jantteri itki itsensä uneen tämän jälkeen. Menee mielestäni jo kiusaamisen puolelle. Itse peli voitettiin jotain 7-1, en muista tarkkaan kun lähdin puoliajalla pubiin.

Challenge Cupissa tuli yllättävää menestystä, ja ekan kerran manageriurallani tuli oikeasti keskityttyä johonkin cupkilpailuun. Semifinaalissa kärsittiin tappio Forfarille rankkareilla ja tämä hieman rasitti, koska oltaisiin voitu ratkaista peli eduksemme peliajan aikana, mutta jos ei nahkakuulaa laita pömpylään niin itseään saa syyttää. Finaalissa vastaan olisi tullut Partick Thistle, joten todennäköisesti kannua ei olisi päästy nostelemaan. Tämä cup-seikkailu aiheutti peliruuhkaa ja väsymistä, joten joissain sarjapeleissä peluutin rohkeasti kakkosmiehistöä toivoen, että saavat kursittua kasaan pisteen tai jopa voiton. Kun näin ei käynyt, saavat jämämiehet istua reserveissä jatkossakin. Täytyy vain toivoa, että näiden pelien takia ei pudota sarjasta!

Marras-joulukuussa mentiinkin sitten voitosta voittoon niin, ettei voinut kun ihmetellä ja kun puolet peleistä oli pelattu, majailtiin sarjassa kolmosena! Tällä kertaa en lähtenyt virallisia tavoitteita muuttamaan, vaan edelleenkin pyritään välttämään putoaminen, tämä lähinnä siksi ettei muutoksia palkkabudjettiin ja siirtorahoihin olisi ollut tiedossa, vaikka oltaisiin laitettu tavoitteeksi suora sarjanousu. Nyt on oma nahka turvattu, kun voi varmuudella sanoa, että viralliset tavoitteet ylitetään reippaasti yhtä varmasti kuin Gaizka Mendieta laittaa rankkarin tolppien väliin. Yllätysnousuun en jaksa itsekään vielä tänä vuonna uskoa, mutta playoff-paikasta en yllättyisi.


Täysin mielivaltaisesti ja randomilla valittu kahdeksan pelin otos joukkueen keskimääräisestä menestyksestä.

On muuten mainittava, että "Queen of the South" on ehkä maailman hienoin jalkapalloseuran nimi.

Gribben paiskoo maaleja ihan entiseen malliin ja muutenkin tuntuu, että kuilu Skotlannin kakkosdivarin ja kolmosdivarin välillä ei ole kummoinen. Täälläkin tulee vastaan välillä sellaisia pubisakkeja, että juopohko Berwickläinen managerikin välillä ihmettelee, onko vastustajan pelaajat ihan oikeita jalkapalloilijoita vai hätäpäissään pyydetty vierasreissuun mukaan lähimmän sillan alta. Syöttöpelin kauneus ei hivele silmää edes sarjan parhailla joukkueilla ja pelaajat saattavat heittää kesken hyvän oman hyökkäyksen 40 metrin syötöllä vastustajan kärjen läpi. Expect the unexpected!

Kausi 2013-2014, kevätkierros, Berwick Rangers, Irn-Bru Scottish Football League Second Division

Korkki laitettiin kiinni taas heti vuodenvaihteessa. Skotlannin cup osoittautui menestykseksi osittain hyvän arpaonnen ansiosta, ja viidennellä kierroksella voitettiin Valioliigan Dundee 2-1 kotona ja tämä sai aikaan Berwickissä hienoisen futiskiiman. Yleisöennätykset paukkuivat selkeästi ja manageri tuuletteli voittoa Mourinho-tyyliin 1800-päisen fanijoukon huutaessa hurmoksessa. Tätä varten eletään ja itse pelikään ei ollut mikään onnenkantamoinen, toki Dundee hallitsi peliä ja loi enemmän paikkoja, mutta tiukan ja kurinalaisen puolustuksen sekä tehokkaiden vastaiskujen ansiosta uskallan sanoa, että voin ottaa ainakin osaksi tämän menestyksen omalle vyölleni. Neljännesfinaalissa vastaan tuli ykkösdivarin Partick Thistle, joka valitettavasti jouduttiin kohtaamaan vieraissa. Saatiin sielläkin aikaan tasainen peli, jossa maalipaikatkin meni melko tasan molempien joukkueiden välillä, mutta turpiin tuli 1-0. Loppurynnistyksessä Gribben paukutti pallon ylirimaan, mutta lähemmäs ei päästy. Kehuin kuitenkin pelaajia hyvästä taistelusta, ja vaikka odotin niiden perkeleiden taas suuttuvan tai hämmentyvän, niin tällä kertaa olivatkin ilahtuneita viisaista sanoistani.


Ansaittu voitto.

Berwickin tarjoaman jatkosopimuksen viivästyessä eri mediat spekuloivat minua muun muassa Brechinin (liian samanlainen nimi, sekoittaisin varmasti lehdistötilaisuuksissa nimet) ja Falkirkin manageriksi. Tavoitteeni on kuitenkin sitoutua tähän pikkukylään, johon olen onnistunut rakentamaan jonkinlaisen viha-rakkaus-suhteen ja fanien keskuudessa alan nousta jo melkein jumalasta seuraavaksi. Kuitenkin, jos riittävä tarjous tulisi Valioliigajoukkueesta, joutuisin harkitsemaan pitkän tovin. Maineeni on kuitenkin kiirinyt jo Skotlannin jalkapallopiireissä ja on kansallista tasoa. Salaa tässä odottelen jonkun seuran lähestymisiä, jotka voin julkisesti hylätä ja tätä kautta sementoida asemaani syvemmälle Berwick-fanien sydämiin. Ja sieltä se jatkotarjous sitten tuli, jälleen huhtikuun vaihteessa. Tein kahden vuoden täysiaikaisen sopimuksen, palkka tuplaantui edellisestä! Nyt aletaan saada hilloa leivän päälle ja taitaa mennä tuo kauan palvellut Toyota Tercelkin vaihtoon, vaikka en nyt autoa käytännössä tarvitsekaan kun yleensä ajelen välimatkat taksilla seuran piikkiin. Raittiina miehenä nykyisin tosin jaksan välillä kävelläkin. Johtokunnan puheenjohtaja Porteous oli aivan innoissaan sopimuksesta, itse vähän petyin kun ei niitä tarjouksia muilta seuroilta sitten kuitenkaan tullut.

Uusista omista junnuista en ole vielä paljoa puhunut, koska ei ole ollut tarvetta. Vuodesta toiseen sieltä valmistuu sellainen kasa paskaa, että toiveet ei ole korkealla muutenkaan ja surkeat junnuolosuhteet pitävät huolen siitä, ettei nämä harvat lupauksetkaan saavuta potentiaaliaan. Kunhan tässä rikastutaan, niin yksi osatavoite voisi olla oman kasvatin luotsaaminen avauskokoonpanoon, mutta nyt se tuntuu vielä kaukaiselta haaveelta.

Ennen sarjan viimeistä peliä Berwick oli neljäntenä, ja playoff-paikan varmistamiseen tarvittiin tasapeli tai voitto. Tappiolla Livingston tulisi ohi. Vastustaja oli siis pahin mahdollinen eli Livingston jota vastaan taisteltiin tästä viimeisestä playoff-paikasta, joten aikaisemmista kauden kotipeleistä poikkeuksena peliin lähdettiin puolustavalla taktiikalla, tärkeimpänä tavoitteena pitää oma maali puhtaana. Paineet oli kuitenkin Livingstonilla ja toivoin, että vastaiskuilla pystyttäisiin murtamaan vieraiden selkäranka. Taktiikka toimikin aina 91 minuutille asti, ja 1-1 tilanteessa Livingston pääsi jostain syystä viidellä kolmea vastaan ylivoimahyökkäykseen, joka päättyi kauniiseen maaliin. Voi jumalauta. Rähjäsin joukkueelle kolme varttia kopissa, jonka jälkeen totesin että hyvää lomaa ja tavataan ensi kaudella. Haistakoot paskan, varmaan tahallaan hävisivät, että pääsevät lomille itsekin. Onneksi potkin kauden päätteeksi yli puolet joukkueesta helvettiin ja otan kesällä tilalle sellaisia ukkoja, joilla on voittaminen verissä. Silmä nykien kävelin pubin ohi kotiin suunnatessani.


Vähän turhan myöhään otettu screenshot, mutta siis neljäs pääsee playoffeihin mukaan.

Lohdutin itseäni, että ei näin paskalla pelillä, jota kevätkierroksen lopussa esitettiin, olisi ollut mitään jakoa pudotuspeleissä ja nyt jää enemmän aikaa nollaukseen ja joukkueen uudelleenrakennukseen. Alun perin tavoite oli varmistaa sarjapaikka, joten laitetaan asiat perspektiiviin; se varmistettiin hyvissä ajoin ja kausi olisi voinut mennä paljonkin huonommin.

Darren Gribben teki 21 maalia, kakkos- ja kolmosdivarin välinen tasokuilu on siis yhden maalin mittainen.

Kausi 2014-2015, pre-season, Berwick Rangers, Irn-Bru Scottish Football League Second Division

Karmean viime kauden lopun jälkeen raitistunut manageri pakeni pariksi viikoksi Ruotsiin ”Sven-Göran Eriksson School of Excellence”-managerikurssille, ja sain sieltä paljon apua ja taktista tietotaitoa. Svennis opetti minulle kädestä pitäen taktisia ja pelinjohdollisia perusasioita ja hetken jo luulin välillämme olevan jotain suurempaa. Onneksi kurssi kuitenkin kesti vain kaksi viikkoa ja päädyin taas kotikonnuilleni karskien brittien pariin. Tyhjin käsin ei kuitenkaan tarvinnut palata; Svenniksen hoivista löytyi 20-vuotias hyökkäävä laitapakki Lucas Larsson, jonka ylipuhuin joukkueeseeni lupauksin sarjanoususta ja kunniasta.

Päätin, että tällä kaudella käytän palkkabudjetin rajat hyödyksi ja palkkasin uutta pelaajistoa varsinkin keskikentälle. Visionani on rakentaa pallonhallintataktiikka, jota voi käyttää huoletta niin kotona kuin vieraissa. Tämän mahdollistaa ainoastaan ylivertainen pelaajamateriaali. Keskikentän hallinta on siis avainasemassa joukkuetta rakennettaessa. Saatan jopa harkita vaihtavani perusbrittiläisen 4-4-2:n jonkinlaiseen 4-5-1-sommitelmaan. Tätä varten joudun suuntaamaan katseeni ulkomaille, ja kun useammassa Eurooppalaisessa sarjassa potkitaan pelaajia ulos kesä-heinäkuun vaihteessa, aion olla kärppänä paikalla!

Ja niinhän niitä pelaajia sitten haalittiin. Tuli jannua Irlannista, Islannista, Virosta, Skotlannista, Pohjois-Irlannista, Ranskasta ja Belgiasta. Kaikki tulokkaat oikeastaan tärkeitä vahvistuksia, joten turha niitä erikseen käydä analysoimaan. Kärkeen hommattiin vielä heräteostoksena italialainen, tämän joukkueen kriteereillä kokenut (26-vuotias) Raffaele De Vita. Nyt on sen luokan joukkue kasassa, että jos pelataan edes kohtuullisesti, niin noustaan suoraan. Taktiikaksi laadittiin evoluution läpikäynyt hyökkäävä 4-4-2. Joukkue on tasapainoinen, ja joka paikalle on varamiehiä. Ongelmia saattaa olla edessä kauden mittaan, sillä nyt tiimi on täynnä ”avainpelaajia”. Haluan kuitenkin painottaa vielä, että hurja, hurja joukkue on koottu. Kiitos Svennis tästä.

Mainittakoon nyt kuitenkin erikseen keskikentän dynamoksi hankittu nuori irkku James "Titanic" Cameron, jolta odotan täydellistä pelinhallinnan dominointia pelissä kuin pelissä.

Tässä ihanteellinen avauskokoonpano:

Kausi 2014-2015, syyskausi, Berwick Rangers, Irn-Bru Scottish Football League Second Division

Syyskauden alussa joukkueeseen löytyi vielä 17-vuotias ranskalais-madagascarilainen nimihirviö Héry Andrianiaina, jolla on potentiaalia kehittyä aivan julmetuksi maaliruiskuksi. Ainakin jos pääsee asiantuntevan valmennuksen kanssa tekemisiin; ei siis Berwickissä. Mutta kun kerran itse tänne erehtyi, niin käytetään äijää hyödyksi. Managerin auktoriteetilla annoin jannulle lempinimen ”Haggis”, joka samantien tarttui joukkueen sisällä yleiseen käyttöön. Ei kukaan olisi jaksanut alkuperäisen nimen kanssa pitkään taistella kuitenkaan.

Kausi aloitettiin kahdella cup-voitolla, mutta kun sarja alkoi otettiin reippahasti pataan kakkosdivariin tippuneelta Greenoch Mortonilta. Samalla managerin ”delusions of grandeur” karisi olkapäiltä ja joutuu varmaan tyytymään edelleenkin vierasotteluissa käyttämään vastahyökkäystaktiikkaa. Kirottu Svennis. Seuraavassa kotihurlumhei-pelissä niistettiin vastanoussut Elgin City lukemin 5-3 ja pelin jälkeen päättelin, että jos ei tällä kaudella nousta, niin ainakin fanit saa kausikorteilleen vastinetta. Eniten ilahdutti vironvenäläiskärki Kalinin, joka osoitti lähes filippoinzaghi-maisia otteita ja teki siinä sivussa pari maalia. Huomasin myös, että kahdella perinteisellä laitalinkillä pelatessa tavoitteemme pallonhallinnan kuninkuudesta ei tule toteutumaan. Kehitettiin taktiikkaa edelleen rauhoittamalla laitojen höntyilyjä. Muutokset toimivat ja voitettiin kaikki pelit, kunnes vastaan tuli taas Greenoch Morton. Kotona 0-2 turpaan munattoman esityksen jälkeen ja managerin raittiuspäätös alkoi taas horjua. Noustaan kyllä kevyesti ykköseen, vaikka hävittäisiinkin kaikissa otteluissa Mortonille, mutta tämä alkaa muodostua kunniakysymykseksi. Perkele!

Tämän jälkeen otteistakin hävisi suurin loisto ja muutama lisätappiokin tuli. Ja niinhän siinä sitten kävi, että kun puolet sarjasta oli pelattu tilanne oli tämä:



Seuraava ottelu olisi Mortonia vastaan vieraissa, ja siitä voitto olisi nannaa. Aloitin räksytyksen jo paria päivää ennen peliä mediassa siirtäen paineita kotijoukkueelle. Peliin lähdettiin puolustavalla taktiikalla ja luotettiin vastaiskujen voimaan. Taktiikka toimi ensimmäisellä puoliajalla täydellisesti, ja mentiin 0-2 johtoon. Puoliajalla manageri panikoitui hieman ja otti toisen kärjen pois ja laittoi tilalle puolustavan keskikenttämiehen. Toisella puoliajalla piti pelata vain aikaa ja puolustaa määrätietoisesti. Tämä kilpikonna tuottikin tulosta jättäen kotijoukkueen täysin aseettomaksi ja VIHDOIN saatiin Mortonin päänahka saalistettua. Lopussa viimeisteltiin lukemat vielä 0-3:een ja uskoni suoraan nousuun koki jälleennousemuksen.


Ansaittu voitto.

Makaroni Raffaele Di Vita ei koskaan lunastanut odotuksia ja ei tainnut tehdä yhtään maalia syyskierroksella. Kehtasi vielä tulla valittamaan peliajan puutteesta, sovittiin sitten yhteistuumin että eiköhän yhteisymmärryksessä pureta sopimus ja niin tehtiin. Toivottavasti joku vastustajamme ottaa italokalan haaviin, olisi turvallista pelata jos olisi varmuus siitä että vastapuolen kärki ei tee ainakaan maalia.

Kausi 2014-2015, kevätkausi, Berwick Rangers, Irn-Bru Scottish Football League Second Division

Unohdin uusia huippupakkini Patrick Lembin sopimuksen ja eikös se juutas siirry kesällä ilmaissiirrolla Hamiltoniin. Saatanan saatana, kun dementia iskee jo nuorella iällä.

Vaihtelevat otteet jatkui niin, että keikuttiin koko kevät sarjakärjen tuntumassa. En ymmärrä, miksei voitu käyttää tilanteita hyödyksi niin, että oltaisiin päästy jossain vaiheessa karkumatkalle, vaan aina kun pahin kilpailija kämmäsi niin me menetettiin pisteitä heti sen jälkeen. Olisi todella hienoa, jos edes joskus voitaisiin pelata pitempiä aikavälejä koko ajan omalla tasolla. Itseni toistamisen uhallakin on kerrottava, että jälleen kerran luottohyökkääjä Gribben on ollut kauden valopilkkuja, mutta kaikki uudet hankinnat ovat täyttäneet paikkansa enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Keskikentällä parivaljakko Cameron - Currie pelaa ottelusta toiseen erinomaisesti.

Kotikenttämme ruoho on tasoa perunapelto ja se ei oikein sovellu harjoittamallemme Eurotyyliselle pallonhallintafutikselle. Vihdoin johtokunta päätti sallia nurmikon uusimisen, mutta tästä päästään nauttimaan vasta kesän jälkeen. Silloin joga bonito valtaa Berwickin.


Tilanne ennen viimeistä peliä.

Eli viimeinen kierros meni taas helvetin jännäksi. Voitolla varmistettaisiin suora nousu, vastassa vanha vainooja East Stirlingshire. Pari vuotta sitten sama joukkue oli sarjanousun tiellä. En suostu samaan kohtaloon nyt! Lähdetään rohkeasti hyökkäämään vieraissakin, tavoitteena vain ja ainoastaan voitto. Ja kuinkas sitten kävikään; munattoman esityksen jälkeen 2-0 tappio ja pudotuspelit kutsuu. Jo toisena vuonna peräkkäin katkerasti jäädään viimeisellä kierroksella tavoitteesta! Ratkaiseva maali oli vielä selkeä tuomarivirhe, ja haukuinkin tuomarit alimpaan helvettiin pelin jälkeen. Liiton mielestä olin ilmeisesti oikeassa, koska sieltä ei kuulunut mitään vastinetta rumille sanoilleni.

Vastaan tuli pudotuspeleissä uudestaan East Stirlingshire. Tällä kertaa vieraissa lähdimme peliin kilpikonnataktiikalla ja saavutimmekin hakemamme nollanollan, tosin enemmän tuurilla kuin taktisella ylivertaisuudella. Kuitenkin kotipelissä olimme ylivoimaisia, vaikka voitimmekin vain lukemin 2-1. Ei vastustajalla oikeastaan ollut kuin yksi maalipaikka ja ihan ansaitusti tästä otteluparista jatkoon menimme.

Finaaliparissa vastaamme tuli ykkösdivarin Cowdenbeath. Onneksemme saimme taas aloittaa vieraissa ja siihenkin lähdettiin jo tutuksi tulleella kilpparilla. Vituiksi meni ja turpaan tuli 2-0 lukemin. Nyt pitää yrittää saada vain kotipelissä jumalaton hurmos päälle ja voittaa kahdella maalilla, mieluummin useammalla. Onneksi näissä peleissä ei ole vierasmaalisääntöä, vaikka vierasmaali oltaisiin kyllä mieluusti tehty. Helvetin pienet lepovälit on näiden matsien välillä ja joutuu aika paljon rotaatiota käyttämään. Voisinkin melkein väittää, että se voittaa koko pleijarit, jolla on laajin rinki. Kotipelissä ei pystytty tekemään maalia rankkaristakaan vaikka voitettiin laukaukset kohti maalia 7-1, ja nollanollan jälkeen jatketaan sitten ensi kausikin tässä sarjassa. Voi VITUN VITTU kun toista kautta peräkkäin kämmäillään ratkaisupelit!

Ei tällä pelaajamateriaalilla olisi pitänyt jäädä mitään jossiteltavaa. Onko kaikki paukut jo annettu? Onko taktinen osaamiseni niin heikkoa, että jämähdän sen takia ikuiseksi kakkosdivarikäskyttäjäksi?

Lähdin viimeisen pelin jälkeen takaisin Ruotsiin. En edes viitsinyt sanoa joukkueelle mitään, avasin vain oven ja häivyin. Nyt on sen verran raskas tunne pään sisällä, että jollain tavalla tämä pitää nollata. Pre-season-raportissa näemme, alkoiko viinanpirun olkapäiltään työllä ja tuskalla karistaneen managerin suupielissä taas mellan-öl maistumaan ja vedettiinkö kesä snapsilauluja laulellen juhannussalon ympärillä tanssien, vai palaako lyöty mies epäonnistumisensa sisuunnuttamana vahvempana kuin koskaan?

Ihan loistava päiväkirja! Tässähän kului eilinen ja tämä iltapäivä rattoisasti tätä lukien. Managerin paluuta odotellen!

_________________
Marssin yli, ylitsesi ja päälläsi tanssin.

Kun kerran huudetaan, on vastattava:

Kausi 2015-2016, pre-season, Berwick Rangers, Irn-Bru Scottish Football League Second Division

Loppujen lopuksi keittoa ei otettu. Olen siitä omituinen tapaus, että kun hommat menevät pieleen, skarppaan vahvasti ja sitten kun alkaa mennä hyvin, voi ottaa vähän rennommin ja maistella panimoiden antimia.

Manageri Grant kiersikin kesän Eurooppaa scouttaamassa itse uusia pelaajia. Svenniksen kautta saatiin paljon ruotsalaisia laatupelaajia ilmaissiirroilla, lisäksi pelaajia hankittiin Unkarista, Tanskasta ja Tsekistä. Liettuasta löytyi huikeat taidot omaava keskikenttäpelaaja Karolis Juska ja jos mies vaan pysyy kunnossa, tulee hän olemaan sarjan parhaita pelaajia. Kärjessä jatkaa ainakin managerin suosikkipoju Haggis. Toisesta paikasta taistelee vieläkin kohtuullinen maalintekijä Gribben ja nuoret lupaukset Ryan Moran ja Mikhail Kalinin. Sveduja on avauksessa runsain mitoin ja olen varma, että meillä on sarjan paras joukkue. Laitoin suoraan tavoitteeksi nousun, ja jos se näillä pelaajilla ei onnistu, en jatka enää sopimustani Berwickin kanssa.

Olemme nyt melkoinen muukalaislegioona, mutta ulkomailta saa laatua halvalla ja kun tavoitteet on Valioliigassa, tähän on tyydyttävä. Sitten kun seura on kasvanut isommaksi ja houkuttelevammaksi, verkot heitetään kotimaan vesille. Niistä pelaajista, joiden kanssa aloitin Berwickissä, on jäljellä enää Gribben, Currie ja McLean. Näille kaikille on käyttöä tälläkin kaudella, mutta kaikkien osalta täytyy sanoa, että rahkeet riittävät ainoastaan kakkosdivariin, ja jos ja kun noustaan, ei heille ole enää käyttöä.

Sain johtokunnan vihdoin suostuteltua kehittämään harjoitusolosuhteita, tosin viivästyy vasta ensi kesäksi. Tähän mennessä harjoitusolosuhteet ovat olleet todella perseestä, tässä screenshot nykytilanteesta ja pahoittelut etten aikaisemmin tätä ole toimittanut, ekaa kertaa tässä päiväkirjaa tehdään ja koko ajan opitaan.


Näillä on mentävä.

Media arvioi meidät kolmanneksi. Aion osoittaa ne perkeleen sopulit asiantuntemattomiksi.

Kausi 2015-2016, syys- ja kevätkierros, Berwick Rangers, Irn-Bru Scottish Football League Second Division

Liigacupissa ryöstettiin kaimaseura Glasgow Rangers vieraissa rankkareilla! Urani suurin päänahka. Glasgow peluutti reservijoukkuettaan, mutta se ei kunniaamme häivennä, sillä itsekin lepuutin avainpelaajiamme peliruuhkan keskellä, koska suoraan sanoen odotin ennen pelin alkua, ettei meillä ole kuitenkaan mitään mahdollisuutta voittaa. Välillä joukkue yllättää tasollaan, kumpa kauden lopullakin pystyttäisiin samanlaisiin urotekoihin. Glasgow'ssakin voivat jo alkaa varautua siihen, että kymmenen vuoden sisällä Skotlannissa on vain yksi joukkue, jota kutsutaan pelkästään nimellä ”Rangers” eikä se tule Glasgow'sta. Esimakua on jo annettu. Neljännesfinaaleissa sitten pudottiin Kilmarnockille tiukan taistelun jälkeen.


Vapiskaa, Glasgown pellet.

Sarjassa perinteeksi muodostuneen alkukähimisen jälkeen saavutettiin haluttu dominanssi ja hyökkäävä 4-4-2 oli kovaa valuuttaa niin kotona kuin vieraissakin. Tällä kaudella pyrin siihen, että sarjanousu varmistuu jo hyvissä ajoin ennen kauden loppua. Näin säästytään karmaisevilta viimeisen kierroksen peleiltä, joita ei näköjään osata voittaa. Gribben on ollut paras hyökkääjä, ja jos mies jatkaa tällä tasolla niin jatkosopimusta työnnetään käteen kyllä edelleenkin. Haggis on säestänyt hyvin ja oikeastaan koko joukkue voidaan lukea onnistujien joukkoon, kaikki ruotsalaiset pelaavat kollektiivisessa hurmiossa ja keskikentän parivaljakko Cameron-Juska dominoi kakkosdivarikenttiä miten tahtoo.

Ja ensimmäisen kerran urallani tunsin tyhjyyden tunnetta; pelit eivät tuoneet haastetta, olin luonut joukkueen joka on Skotlannin kakkosdivaritasolla ylivoimainen. Siispä tein ratkaisun; lähdin marraskuun alussa neljän kuukauden lomalle, jätin assistentille lapun johon olin raapustanut vakioavauksen ja vaihtomiehet joita kuuluisi käyttää, tulisin takaisin joskus maaliskuun kieppeillä. Skotlannin talvi on kylmä ja märkä ja iskiaskin vaivaa, joten painuin Kyprokselle ja jätin joukkueen pelaamaan itsekseen. Uskoin joukkueeseen täysin. Johtokunnalle perustelin lomaani tarpeella skoutata itse pelaajia tulevalla ykkösdivarikaudelle. Uskoivat, hölmöt, ja sain täyden tuen tälle ratkaisulle. Nähtävästi olen noussut Berwickissä niin legendan asemaan, että voin tehdä lähes mitä huvittaa.


Ja kuinka sitten kävikään.

Kausi oli lopulta läpihuutojuttu ja sarjanousu varmistettiin viisi kierrosta ennen sarjan päättymistä. Assistenttini voitti lopulta yhtä monta ”kuukauden manageri”-titteliä kuin minäkin, se vähän vähensi hohdokkuuttani. Tekihän jannu vain pelkästään sen, minkä käskin hänen tekevän. En näe tarvetta kirjoittaa tästä kaudesta ihmeemmin, sillä muuta kerrottavaa ei ole kuin jatkuva menestys. Ensi kaudella, ykkösdivarissa, tarkastellaan sitten tarkemmin joukkueen kehitystä jälleen, sillä uskon nousun tuovan haasteita mukanaan. Harjoituskeskusta kehitetään ja koutseja pystytään palkkaamaan jo hurja määrä. Näinköhän ja saavutettaisiin ammattilais-status? Sitten vain kohti Valioliigaa ja pidemmän aikavälin tavoitteena on Berwickin uudelleenbrittiläistäminen. Europelaajat ovat olleet hyviä vahvistuksia, mutta muukalaislegioonastatuksesta halutaan pois ja pitemmän kaavan tavoite on toimia seurana, jossa nuoret englantilais- ja skottipelaajat pystyvät kehittymään. Menestys tulee tällä kaavalla, jos on tullakseen.

Itse tein vuoden kestävän jatkosopimuksen, palkka on nyt huikeat 2400 € viikossa. Laadusta pitää maksaa ja nyt ei tartte enää seuran korttia vinguttaa joka paikassa. Ei tarvitse, mutta teen niin silti.

Loppuun vielä vähän läpinää pelaajista:



Islantilainen laitalinkki Gunnlaugsson ja Svenniksen "hoidokki" Larsson pelasivat korkealla tasolla läpi kauden. Gribben kärsi loukkaantumisista, mutta iski silti vielä kymmenen maalia, joista osa oli todella tärkeitä. Maalikuninkuuden vei Haggis, joka alkaa hiljalleen lunastaa odotuksia ja kehityskin on ihan kohtalaista.

Gunnlaugssonin kymmenen maalia ja yhdeksän syöttöä tekivät miehestä niin suositun, että jopa ylemmistä sarjoista alkoi ilmetä kyselyjä. Mies ei ole mikään taito ihme, vaan raaka juoksuvoima ja kohtuullisen kylmäveriset ratkaisut ovat Skotlannin kakkosdivarissa myrkkyä. Jos tulee kuitenkin riittävä tarjous, en epäröi myydä.

Surullisena anekdoottina mainittakoon, että kaikki pelaajat ja henkilökunta, jotka olivat seuran palveluksessa aloittaessani Berwick Rangersin managerina, ovat nyt siirtyneet muualle. Varsinkin Gribbenin päästin vapaille markkinoille lähes kyynel silmäkulmassa, mutta ykkösdivarissa ei valitettavasti enää taso ja palkkavaatimus kohdanneet.

Spoileria, Jens Mustermannin mietteitä:

Kausi 2016-2017, pre-season, Berwick Rangers, Irn-Bru Scottish Football League First Division

Ykkösdivarikauteen lähdettiin varovaisen optimistisesti. Olen ollut jo kolmatta vuotta koskematta viinan perkeleeseen ja uskon, että ammattimaisemmalla otteella pystyisin olemaan vakuuttavampi myös johtokunnan kanssa peistä vääntäessä. No, siellä rivissä kalervokummolat totesivat, että ei puhettakaan täysammattilaisuudesta. Missä johtokunnan kunnianhimo? Tavoitteeksi laitettiin siis varovaisesti sarjapaikan säilyttäminen. Tähän mennessä jokainen kausi, jonka olen Berwickin ruorissa ollut, on ollut eteenpäinmenoa, joten kunhan vain putoamissijoilta pysytään pois, tuleva kausi on onnistunut. Mutta millä loihdin tästä joukkueesta Valioliigatason seuran, jos pelaajat joutuvat tekemään muita duuneja jalkapalloilun lisäksi? Ruotsalaisetkin ovat pestautuneet porukalla paikallisen kalastustroolarin merimiehiksi. Itselläni on perkeleen suuret visiot seuran kehittämisestä, ja KAIKKEIN TÄRKEINTÄ tulisi olla se, että pelaajat olisivat täysammattilaisia. Haistatin taas vitut johtokunnalle, ihan vain koska voin.

Managerin ulkomaaninnostus on mennyt överiksi, ja kauden alussa joukkueesta ei löytynyt yhtään skottia. Mutta onko se minun vikani, jos Euroopasta löytyy laatupelaajia vapailta markkinoilta niin runsaasti, että niitä on käytännössä pakko haalia? Toivottavasti fanimme eivät meitä hylkää, vaikka paikallisia pelaajia ei joukkueessa ole. Kauden alussa joukkue näytti tältä:


Kansallisuuksien sillisalaattia.

Päätin, että ostan joukkueeseen väkipakolla ainakin yhden skotin ja tämän miehen pitää olla avauskokoonpanotasoa. Kotimaan pelaajat tuntuvat vain melko nihkeästi siirtyvän Berwickiin. Ehkäpä heillä on tietoa harjoitusolosuhteiden tasosta, toisin kuin ulkomaan janareilla, joille pyrin antamaan hyvinkin silotellun kuvan kun tryoutille suostuvat. Palkattiin sitten 20-vuotias keskikentän jyyrä Michael Adams, joka ainakin taistelee avauksen paikoista, vaikka ei sinne ehkä ihan suorinta tietä marssikaan. Olen miettinyt vakavissani, että mikä saa Itä-Eurooppalaisia pallotaitureita edes harkitsemaan joukkueeseemme siirtymistä, mutta koska tarjouksiimme suostuvat, ei varmaankaan auta valittaa.

Pelaajistani sain muutaman ostotarjouksenkin, mutta en todellakaan aio menestystäni myydä. Rahastetaan sitten kun sen aika on. Pitää ihan kohtuullinen summa tarjota, että harkitsen myyväni avauskokoonpanon miehiäni. En usko, että ykkösestä ihan parin vuoden sisällä Valioliigaan noustaan, parhaiden joukkueiden materiaaliero on niin suuri. Ykkösessähän ei mitään playoffeja tunneta, vaan peli on raakaa: vain sarjan voittaja nousee. Tällä kaudella näyttää siltä, että manageri Grant joutuu keskittymään joka peliin tarkkaan ja vaihtelemaan taktiikoita vastuksen mukaan.


Ennen kauden alkua pamahti haaviin vielä todellinen vonkale: kreikkalainen kärkimies Tasos Bontzos, joka pääsee Haggiksen kärkipariksi samantien. Luonteeltaan todellinen joukkuepelaaja ja uskon, että tästä miehestä on meille vielä hyötyä pitkäksi aikaa. Ei vaikuta miltään sateentekijältä ensisilmäyksellä, mutta joukkueen yleiseen tasoon verrattuna kyseessä on todellinen tähtipelaaja.


Vertailun vuoksi Haggis.

Hieno nimi tällä nuorella miehellä. Haggis eikös se ole joku perinneruoka Skotlannissa?

_________________
Don't Hate The Game, Hate The Player ;)

Haggis tosiaan on managerin antama lempinimi, kun kaverin oikeaa nimeä ei osaisi kirjoittaa kuitenkaan.

Kausi 2016-2017, syyskierros, Berwick Rangers, Irn-Bru Scottish Football League First Division

Sarjakausi alkoi perinteistä poiketen voitolla, kun Valioliigasta tippunut St Johnstone sai kärsiä kotiareenallamme kirvelevät 1-0 tappion. Pyhän Johnstonen manageri John Hughes pahastui tästä tappiosta ja haukkui minut alimpaan helvettiin, haistakoot minun puolesta vaikka lepattavan fitun. Kolme pistettä plakkarissa ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta mies pamahti kuitenkin samantien nemesis-listalle johonkin jämäsarjoihin jämähtäneen Hartleyn kanssa. Seuraavassa kotipelissa pelasimme vakuuttavan tasapelin niinikään sarjan voittajasuosikkeihin kuuluvan Dunfermlinen kanssa. Näytimme sarjan joukkueille ja Skotlannin jalkapalloskenelle, ettemme ole mikään rupusakki vaan varsinkin kotona pystymme laittamaan kampoihin kenelle tahansa. Queen of the Southilla oli keskikentällä avauksessa meitä vastassa viime kaudella pois potkittu Lee Currie. Tästä päättelin, että materiaalietu on meidän puolellamme. Laitoin miehen kuitenkin erikoisvartiointiin, ja peli voitettiin. Seuraavassa pelissä kohtasimme East Fifen kotona, ja puolalaisnimihirviöpakkimme lensi ulos ensimmäisellä minuutilla. Voitimme silti lukemin 5-1, ja tässä vaiheessa aloin jo uskoa, että meillä on tänä vuonna mahdollisuudet vaikka mihin..

Syksyn cup-pelit vedettiin ihan täysin kakkosmiehityksellä, koska fokus oli vain ja ainoastaan sarjapeleissä. Jos näyttää siltä, että pudotaan kärjen vauhdista hyvissä ajoin, niin sitten panostetaan keväällä Skotlannin cupiin. Edellyttäen, että ei olla putoamistaistossa.

St Johnstonessa pelasi herra nimeltä Johnstone, joka sai minua etsimään pelin jälkeen vahvistukseksi pelaajia nimillä Berwick ja Ranger. Muutama löytyikin, mutta niitä sällejä ei oikein vahvistuksiksi voi kutsua. Lipputuloennätykset paukkuivat heti ekassa pelissä, joten ykköseen nousu taisi aiheuttaa Berwickiin jonkinasteisen futisbuumin. Katsojia on ollut kotipeleissä huimat kolme tuhatta ja muutama vielä päälle! Stadionin kapasiteetti on säälittävät 4131 katsojaa, joten jos tästä vielä sarjatasoa ylemmäs kiivetään, tarvitaan laajennusta tai kokonaan uusi stadion. Valitettavasti joukkueen rahatilanne ei ole kummoinen, joten toivotaan, että joku suurseura iskee silmänsä johonkin pelaajistamme ja tarjoaa meheviä siirtorahoja. Lähivuosien tavoitteena onkin pääasiassa kassan kasvattaminen ja tätä kautta kasvun tuominen koko seuraan.

Ensimmäinen tappio tuli lopulta vasta yhdeksännessä pelissä, joten ei voi olla turhan kriittinen. Oltiin kerätty puolet niistä pisteistä, mitä todennäköisesti tarvitaan sarjassa säilymiseen jo sarjan ensimmäisen neljänneksen aikana. Salaa toivoin tässä vaiheessa kuitenkin, että tämä vire jatkuisi kauden loppuun saakka.. Harmittavasti vain loukkaantumissuma vaivasi keskikenttää ja tämä näkyi selkeästi otteissa. Ja kyllä ne loputkin harhaluulot sitten syksyn myötä ropisi, meno tasoittui huomattavasti ja taso laski niin, että syyskierroksen jälkeen lopulta majailtiin sijalla kuusi, kuitenkin ihan turvallisen välin päässä karsintarajasta. Näyttää siltä, että tämä kausi menee joukkuetta kehittäessä ja pelityylin hiomisessa.

Kausi 2016-2017, kevätkierros, Berwick Rangers, Irn-Bru Scottish Football League First Division

Koska liitomme sarjassa loppui lyhyeen, panostettiin cupiin kaikin voimin ja viidennellä kierroksella saimme vastaan jälleen Glasgow Rangersin, onneksi tällä kertaa kotona. Odotin ennen peliä täyttä tupaa ja se myös saatiin. Pystyimme tarjoamaan tasapäisen vastuksen puolustustaistelullamme ja vedot kohti maalia meni käytännössä tasan (4-5), mutta palloa ei maaliin saatu ja tappio tuli lukemin 0-1. Hyvät lipputulot kuitenkin saatiin ja vieraissa uusintaottelussa tuskin jakoja olisi ollut.



Lipputuloennätys siis tuplaantui aikaisemmasta! Tuo alkaa olla jo oikeasti merkittävä summa, kun vertaa esimerkiksi siihen, että koko viime kauden liikevaihto oli vajaa miljoona euroa! Ja palkintorahat ykkösdivarissa ovat sijoituksesta riippuen välillä 100000-250000 €. Mistä tulikin mieleeni, että jos (ja kun) Valioliigaan nousemme, viimeiseksi sijoittunutkin saa reilun miljoonan. Eli taloudellinen lottopotti sarjanousu tulee olemaan.


Ja hallelujaa. Juniorimylly on pyörinyt tuossa taustalla kuusi kautta ilman että sieltä mitään mainitsemisen arvoista on tullut, ja nyt sitten sieltä sikisi maalivahti, josta saattaa EHKÄ joskus tulla jotain. Otin junnarin saman tien edustuksen rinkiin pyörimään ja peluutan kauden viimeisissä peleissä myös avauksessa, että voidaan lyödä vähän ikäennätyksiä. Junnu tyytyi kohtuulliseen 10 punnan viikkopalkkaan ja itse lähdin syömään sisäfilepiffiä lupaavan pelaajan löytymisen kunniaksi. Sormet syyhysivät myös jo viskipullon korkilla, mutta ei vielä, ei vielä.. Baarikaapissa on odottamassa laatuviskejä Valioliigaan nousun kunniaksi, jos tämä joskus tapahtuu, lupaan että raittius loppuu saman tien.


Loppusijoitus oli kolmas, ja vihdoin pystyttiin ratkaisupeleissä voittamaan sijoituksia, sen sijaan että oltaisiin hävitty niitä. Kausi meni ehdottomasti yläkanttiin, mutta kaksi parasta sarjassa eli Dunfermline ja St Johnstone olivat vielä toistaiseksi aivan omaa luokkaansa. Mutta ehkä ensi kaudella pystytään ottamaan se ratkaiseva askel ylöspäin, jos saadaan joukkueeseen houkuteltua muutama profiilipelaaja lisää ja rinkiin vähän laajuutta.

Viimeisessä pelissä päästin myös tämän oman kasvattini kentälle tolppien väliin ja 15-kesäinen kaveri piti Ayr Unitedin nollilla yli neljänkymmenen minuutin ajan! Ainakaan ei mennyt kakka housuun, joten se lupaa myös hyvää tulevaisuutta varten.





Kuten näistä tilastoista näkyy, Tasos Bontzos oli todellinen tähti ykkösdivarissa ja ensi kaudella uskon miehen vain parantavan otteitaan. Jos sarjanoususta meinataan haaveilla, niin miehen on sekä pysyttävä kunnossa, että säilytettävä tasonsa. Haggis oli lopulta suuri pettymys, ja ensi kaudeksi Bontzoksen vierelle etsitään uutta kärkimiestä.

Kaudesta jäi kaiken kaikkiaan helvetin hyvä maku suuhun, ja manageri lähti taas kiertämään Euroopan perunapeltoja tavoitteena löytää lisää helmiä riistokalastettavaksi. Vuosien raittiuden jälkeen terveys on huippukunnossa ja pumppukin kestää paremmin jännittäviä pelihetkiä. Kolmosdivariaikoina muistan jatkuvat rytmihäiriöt ja päässä jyskyttävän vitutuksen. Nyt elämä on yhtä kukkaiskedolla tanssia.