Olen tällä hetkellä Australian maajoukkueen valmentaja mutta on katsottava ajassa taaksepäin että tiedämme miten olen tähän päässyt.
Olin 17-vuotias kun pelasin Jipossa junnupelaajana ja olin todella lupaava pelaaja. Olin pelannut yhden poikamaaottelunkin. Mutta yhtäkkiä tapahtui erittäin paha juttu mitä en osannut odottaa, loukkaannuin. Lääkärikin sanoi että en voi enää ehkä koskaan pelata huipputasolla. Ja siinä sitten menikin haaveet. Koulutkin meni huonosti enkä luultavasti päässyt mihinkään työhön. Kävin koulut jotenkin loppuun ja jäin vanhempien luo lorvailemaan. Jippo kuitenkin pyysi minua edustusjoukkueen huoltajaksi mistä olin melkoisen innoissani. Sain surkean palkan, ja olin semmoiset viitisen vuotta huoltajana ja vanhempien sohvalla. Muut tietenkin vitsailivat että jaksaako tommoinen kloppi edes lääkelaukkua kantaa. Lopultakin 25-vuotiaana pääsin apuvalmentajaksi koska olin selviytynyt hyvin junnujen valmentamisesta, ja Jipon johto oli huomannut valmenukselliset taitoni. Siinä sitten säädin 29-vuotiaaksi edustusjoukkueen apuvalmentajana ja edelleen vanhempien luona. Ja 29-vuotiaana pääsin vihdoin päävalmentajaksi koska Jarmo Korhonen lähti etsimään uusia haasteita KPV:stä. Olin todella innoissani koska pääsin valmentamaan Ykkösessä pelaavaa joukkuetta, ja sain vielä vuokrakämpänkin. Yhtäkkiä myös typyköitä seurasi perässä ja valitsin niistä parhaimman.
Aika Jipossa:
Jipossa alku meni loistavasti ja pääsin aika korkeallekin alkuvaiheilla ja tavoite oli vaatimattomasti säilyttää sarjapaikka. Siinä sitten meni ihan kivasti kuin syntyi jälkeläinenkin. Mutta lopulta kuitenkin alkoi joukkue tippua enkä saanut tehtyä mitään ja toisiksi viimeinen oli lopulta sijoitus ja tiputin joukkueen Kakkoseen. Sain potkut ja lähdin etsimään onnetomasti uutta seuraa. Harva haluaa valmentajaa jonka ainoa saavutus on Jipon Kakkoseen tiputtaminen. Lopulta entinen sopupelijoukkue Arezzo hyväksyi minut valmentajaksi mistä olin kovin yllättynyt. Lähdin kuitenkin Italiaan ja onneksi tyttöystävä tuli mukaan.
Aika Arezzossa:
Vihasin Italian jalkapalloa mutta lähdin Italiaan. Tavoite oli pitää joukkue Serie B:ssä. Alku oli jälleen loistava, voitin 3 ekaa peliä mutta sitten alamäki oli tasainen. Minulla oli teoreettiset mahdollisuudet nousta Serie A:han, mutta sitä ei tietenkään tapahtunut. Tipuin tietysti taas alemmas.
Serie C odotti Arezzoa ja potkut minua. Erosin kuitenkin itse, ja taas piti lähteä etsimään uutta seuraa. Hankin joukkueeseen Fabien Barthexinkin maalivahtivalmentajaksi ja Suomesta semmoisia lupauksia kuin Jani Bäckman, Lauri Dalla Valle ja Valeri Minkenen. Ne eivät auttaneet ja uutta seuraa etsittiin. Hain useisiin joukkueisiin ja maajoukkueisiin mutta heti ei tärpännyt. Odotin pitkään kunnes vihdoin se tapahtui, minua pyydettiin Australian maajoukkueen päävalmentajaksi ja lähdin samantien Australiaan hyväksymään sopimuksen. Melkoinen yllätysvalinta itsenikin mielestä mutta aioin näyttää vihdoin kaikille.
Australiassa pääsin heti tekemään valintoja Aasian cupin pelaajista. Alkulohko oli ennakkoon helppo ja otinkin helpot voitot. 3-0 Bahrainista, 2-1 Uzbekistanista ja 5-0 Thaimaasta.
Puolivälierissä voitto Qatarista 2-0, Välierissä Kiinasta voitto rankkareilla, ja Finaalissa 3-2 voitto Arabiemireettikunnista. Näin tuli upea Aasian cupin voitto, ja pääsin Australian valmentajien Hall of Fameen.
Australian paras pelaaja Aasian cupissa:
Tim Cahill
Tämän jälkeen harjoitus otteluissa tappio Suomesta 1-0 ja Virginia saarista 3-0
Ja nyt olemme oikeassa ajassa.
MM-karsinta lohkossa tulee olemaan Intia, Malesia ja Pohjois-Korea.
Harjoitusotteluita on myös sovittu Brasiliaa ja Englantia vastaan.