Manchester City ja Arsenal iskevät Sunnuntaina yhteen Etihad Stadiumilla, Manchesterissa. Joukkueethan kohtasivat jo parisen viikkoa sitten Carling Cupissa, Cityn viedessä 1-0, silloin kakkosilla. Nyt kuitenkin joukkueet pelaavat ykkösillä ja panosta on paljon enemmän.

Viime kautena nämä kohtaamiset meni seuraavasti :

Manchester City-Arsenal 0-3, 24.10.2010
Tämä ottelu alkoi erittäin värikkäästi, kun jo 5. minuutilla Manc:in nuori belgitoppari Boyata ajettiin ulos. Arsenal alkoi painostamaan tämän jälkeen vahvasti, ja tulosta tulikin kun nykyinen Manc-peluri Nasri iski 20' minuutin kohdalla 1-0. Tämän jälkeen Arsenalilla oli monta paikkaa, mutta Joe Hart venyi City-maalilla ilmiömäisesti, kruununa Fabregasin rankkarin torjuminen 40' minuutilla. Toiselle puoliajalle City vielä tuli yritteliäästi, mutta laihoin tuloksin. Song ja Bendtner sitten kaunisteli lukemat 3-0 vielä toisella puoliajalla. Citylle ottelu oli aikamoinen katastrofi.

Arsenal-Manchester City 0-0, 5.1.2011
Tähän otteluun City tuli melkoisen puolustavasti. Laittoivat bussin parkkiin ja lähinnä Tevez yritti välillä hyökätä. Arsenal painosti alun voimakkaasti ja sai tilanteita, mutta kun ei uponnut, niin hekin hyytyivät ja ottelusta tuli todella tylsää pallottelua, ja päättyikin sitten 0-0.

Keskikentän taisto

Keskikentältä ratkaistaan monia otteluita nykyjalkapallossa. Tässä ottelussa kummankin keskikenttä on mielenkiintoinen.

Arsenalin keskikentän pohjalla aloittaa kamerunilainen Alex Song. Mies on Wengerin löytöjä. Hän tuli Arsenaliin jo vuonna 2006 ranskalaisesta Bastiasta miljoonalla. Lopullisen läpimurron Song teki kaudella 9-10, kun hän nousi vakituisesti avaukseen. Nykyään hänellä on jo kausikortti avaukseen. Miehen heikkoutena on pidetty tyhmiä, yltiöpäisiä nousuja hyökkäykseen. Välillä nämä tuottivatkin tulosta, mutta useimmiten vaan Arsenalin puolustukselle harmaita hiuksia. Nykyään kokemuksen myötä nuo tyhmät nousut ovat rajoittuneet. Songilla on suuri rooli pitää Silva kurissa, sillä jos häneltä saadaan aika ja tila pois, niin Cityn hyökkäyspelistä tulee todella väkinäistä.

Manchester Cityn pohjalla on tavallaan kaksi pelaajaa. Mutta näkisin, että toinen on hieman puolustavampi. Tähän rooliin on kaksi vaihtoehtoa, De Jong ja Barry.

De Jong tuli Cityyn jo 2008 HSV:eestä. Mies on todella inhottava vastustajalle kovien taklauksiensa takia. Mies tunnetaan parhaiten kung-fu potkusta Xabi Alonson vatsaan MM-finaalissa ja tappotaklauksesta Ben Arfan sääreen 2010 syksyltä, ja Ben Arfalta murtuis sääriluu. Tämän seurauksena mm. Hollannin manageri Van Marwjik hyllytti hänet majusta hetkeksi. De Jong on kuitenkin loistava omassa roolissaan. Taklaa ja prässää kovaa, ja kun saa pallon niin yksinkertaisesti vain viereen ilman mitään taiturimaisia läpisyöttöjä.

Se toinen vaihtoehto, Barry, onkin täysin erilainen tapaus. Mieshän tuli Cityyn 2009 pelintekijäksi pohjalle. Mies on hieman vanhentunut, ja liike on nykyään hieman verkkaista, eikä mies osaa prässätä ja taklata niin hyvin kuin De Jong. Pelinavaus ja syöttäminen on kuitenkin paremmalla tasolla. Kumpi tässä roolissa sitten ikinä aloittaakaan, heidön pitänee tukea alaspäin keskuspuolustusta Persien kanssa ja viedä pelihaluja Artetalta ja Ramseylta.

Arsenalissa ns. box to box roolissa pelaa Walesilainen Aaron Ramsey. Mies tuli Arsenaliin jo 2008 Cardiffista. Jo 2009-2010 kaudella mies alkoi lyödä läpi, mutta tämä kulku keskeytyi sitten ikävimmällä mahdollisella tavalla, kun helmikuussa 2010 Shawcross taklasi hänen sääriluunsa poikki. Tästä sitten Ramsey palasi vasta viime keväänä, ja paluun kohokohtana oli 1-0 voittomaali Manun verkkoon. Täksi kaudeksi Ramsey on suuresti hyötynyt Fabregasin ja Nasrin lähdöistä ja tietenkin Wilsheren loukkaantumisesta. Tosin Wilshere ottanee enemmin Artetan paikan kuntoutuessaan. Ramsey on nyt sitten selkeä avaaja Arsenalissa. Miehen suurimpana vahvuutena pidetään hyvin ajoitettuja pystyjuoksuja.

Cityn pohjalla toisessa roolissa, hieman hyökkäävemmin aloittaa kesällä 2010 Barcelonasta hirmupalkalla saapunut Yaya Toure. Toure oli jäänyt Barcassa Busquetsin jalkoihin. Cityssä mies aloitti jo ensimmäisellä kaudella hyvin. Ja täksi kaudeksi peli on oikeastaan vielä enemmän parantunut. Syyksi on arveltu hyökkäyspään pienien vipeltäjien hankintoja, joten Touren ei niin hirveää ylösalas ravia ole täytynyt vetää kuin viime kaudella, ja täten mies ei väsy niin helposti.

Arsenalissa ns. pelintekijänä pelaa Arteta, joskin hän menettänee paikkansa Wilsheren kuntoutuessa. Arteta tuli paikkaamaan lähtenyttä Fabregasia. Arteta on ollut jokseenkin erityyppisessä roolissa, ja lähinnä pelaa helppoja syöttöjä ja pyörittää peliä syvemmältä kuin Fabregas. Tietenkin tämä vie hyökkäysvaarallisuutta pois, kun Fabregasin maalivaarallisuus ja pystysyötöt ovat poissa. Arteta tämän seurauksena myös on antanut enemmän syöttöjä kuin Fabregas, mutta se, kuinka paljon ne vie peliä eteenpäin, on eri asia.



Manchester Cityssä luovassa roolissa on itseoikeutetusti spanski David Silva. Vaikka mies on Cityn pelatessa kahdella kärjellä merkattu usein laidalle, ajautuu hän usein kymppipaikalle avaamaan peliä ja antamaan maagisia syöttöjä. Silvan viime kausi meni hieman totutellessa, mutta keväällä näkyi jo merkkejä tämän syksyn dominoinnista. Pankki onkin sitten räjähtänyt tänä syksynä ja Silvaa on pidetty monien medioiden ja henkilöiden toimesta jopa Valioliigan parhaana pelaajana. Mies johtaakin Valioliigan syöttöpörssiä ja on ollut aivan maaginen.

Arsenal

Kausi tähän mennessä:



Arsenalin kausi Valioliigassa alkoi musertavasti. Kesän siirtomyrskyssä joukkue oli vahvasti heikentynyt ilman suurempia korvaavia siirtoja. Cesc Fabregasin ja Samir Nasrin lähdöt näkyivät erityisesti keskikentän luovuudessa ja hyökkäyspelissä. Tasapeli Newcastlea vastaan vieraissa oli vielä ok tulos, mutta sen jälkeen tuli putkeen kaksi tappiota. Ensimmäinen tappioista oli masentava häviö Liverpoolia vastaan kotona, missä ottelu viimeistään ratkesi Frimpongin ulosajoon. Muutenkin junnupitoisella joukkueella ei kotiotteluihin odotettua dominointia saatu aikaiseksi oikeastaan missään vaiheessa.

Liverpool-häviön jälkeen tuli sitten yksi historian murheellisimmista otteluista. Manchester United murskasi täysin Arsenalin kotonaan lukemin 8-2. Ottelu oli "miehet vastaan pojat", missä junnupitoisella Arsenalin joukkueella ei ollut mitään sanottavaa. Kyseinen häviö oli myös samalla Arsenalin suurinumeroisin tappio koko historiansa aikana Valioliigassa.

Tappion jälkeen Arsenalin manageri Arsene Wenger koki näköjään eräänlaisen herätyksen, sillä hän osti 48 tunnin aikana Park Chu-Youngin, Andre Santosin, Per Mertesackerin ja Mikel Artetan. Näistä jokainen oli poikkeuksellisesti "vanhempi pelaaja" Arsenalin mittapuulla, suoraan valmiita pelaamaan ykkösjoukkueessa.

Elokuun jälkeen Arsenalin kausi jatkui vuoristoratamaisissa merkeissä: nihkeä voitto Swanseasta 1-0; Blackburnia vastaan kärsitty tappio vieraissa 4-3 vaikka Arsenal johti ottelua 2-1; vierastappio Tottenhamia vastaan 2-1. Tässä vaiheessa uudet nimet joukkueessa alkoivat näkyä. Tottenhamin tappion jälkeen Arsenal ei ole hävinnyt ottelua Valioliigassa.

Lokakuussa Sunderlandia ja Stokea vastaan pelattujen kotivoittojen lisäksi koko kuukausi kruunautui Chelsean voitolla vieraissa 3-5. Marrakuussa voittoja tuli 2 WBA:ta ja Norwichia vastaan ja pienenä särönä hyviin otteisiin tuli tasapeli kotona Fulhamin kanssa.

Joulukuu jatkui samoissa merkeissä, Wigania vastaan tuli murskaavat 0-4 lukemat ja myös Evertonia vastaan otettiin 1-0 voitto seuran 125-vuotisjuhlaottelussa. Seuraava ottelu kuitenkin Manchester Cityä vastaan tulee olemaan todellinen testi, sillä vain Manchester United on tähän mennessä ollut yhtä kovakuntoinen joukkue ja tulos oli sen mukainen.



Kaiken tämän dominoinnin takana on kuitenkin ollut loppujen lopuksi yksi mies - Robin van Persie. Hänen ilmiömäinen maalintekokyky on pelastanut ottelun kuin ottelun Arsenalille ja keskikentän luovuuden katoaminen on paikattu lähinnä hänen maaleillaan. Jos ja kun tämä loukkaantumisherkkä kaveri on poissa ottelusta, on Arsenal suurissa vaikeuksissa.

Euroopassa Arsenalin otteet ovat olleet piristäviä: joukkue selvitti tiensä 16 joukkoon ainoana Briteistä jo viidennellä kierroksella lohkovaiheessa.

Poissaolot:

Varmasti ulkona: Andre Santos, Jack Wilshere, Kieran Gibbs, Bacary Sagna.
Mahdollisesti ulkona: Carl Jenkinson, Lukasz Fabianski, Vito Mannone, Abou Diaby.

Mahdollinen avaus:



Kokoonpano on muuten perinteinen, mutta puolustuksen poissaolojen vuoksi koko pakkilinja on suuri kysymysmerkki. Käytännössä mitään varmaa ei voi ennakoida, vaan arvelujen puolesta mennään. Hyökkäävät laitapakit ainakin näillä näkymin tulevat puuttumaan kokonaan, mikä lienee toisaalta ihan hyvä Cityä vastaan. Silva ja Nasri tarvitsevat kaitsijoita. Muuten avauksessa ei ole mitään ihmeempää: Kärjessä RvP itseoikeutetusti, laidoilla Gervinho ja Walcott, keskellä hyökkäävämpänä Ramsey ja Arteta, Songin sukkuloidessa keskikenttää boksista boksiin. Maalissa tietenkin puolan lahja maalin vartiointiin eli Szczęsny.

Manchester City




Manchester City on aloittanut kauden huikeasti. Siirtoikkuna kesällä meni hieman maltillisemminkin kuin aikaisemmat, mutta City nappasi silti Sergio Kun Agueron Atleticosta ja Samir Nasrin tämän päivän vastustajasta Arsenalista. Preseasonilla päähuomion vei silti Tevezin kiukutteleminen, ja tämä oli jo lähellä siirtoa Corinthiansiin, mutta jäi kuitenkin Cityyn. Harjoituspelit sujui Cityltä hyvin. Community shieldissä tosin Manu oli niukasti parempi.

Valjupeleihin City tulikin jo aikamoisella rytinällä. Ensimmäisessä 4 pelissä Swanseaa, Boltonia, Tottenhamia ja Wigania vastaan City teki 15 maalia ja voitti jokaisen. Ensimmäinen kompurointi tuli Fulhamia vastaan osittain asennevamman takia. City johti jo 2-0 mutta niin vain he päästivät vastustajan vielä tasoihin. Syyskuussa päähuomion vei kuitenkin taas Carlos Tevez, joka kieltäytyi kentälle menosta Bayern Munchenia vastaan Champions liigassa.

Fulham-pelistä City otti opikseen, ja otti 4 voittoa putkeen Birminghamista, Evertonista, Blackburnista ja Aston Villasta jäätävällä maalierolla 12-1. Sitten olikin jo syyskauden kohokohdan vuoro, Manchesterin derby. City meni jo ensimmäisellä johtoon Mario Balotellin toimesta, joka oli muuten eilispäivänä ennen peliä laukonut ilotulitusraketteja kylppärissä. Toiselle puoliajalle heti alkuun Manun Evans ajettiin ulos, Balotelli ja Aguero iskivät jo ratkaisevat osumat. Fletcher vielä kavensi. Mutta sitten seurasi se suurin nöyryytys. Lopussa taivaansiniset takoivat 5. minuutissa kolme osumaa ja voittivat murskaavasti 6-1.



Manchester City jatkoi samaa tahtia. Wolves kaatui rutiinilla 3-1, QPR:ää vastaan Cityllä oli jo ongelmia, mutta City näytti voittavan joukkueen merkkejä voittamalla paskalla pelillä. Newcastlea vastaan City purjehti voittoon jo ensimmäisellä puoliajalla Ryan Taylorin suosiollisella avustuksella.

Liverpoolia vastaan City näytti haavoittuvaisuuttaan, hyökkäyspeli oli nihkeätä ja ensimmäinen osuma syntyikin Kompanyn olkapäällä kulmapotkusta. Lescott kuitenkin ohjasi Adamin laukauksen pian tämän jälkeen omiin. Tämän jälkeen City ei enään palannut raiteilleen ja Liverpool pyöritti miten hävisi, lopulta vain Joe Hartin torjunnoilla City sai edes pisteen. Tämän jälkeen City kuitenkin ryhdistäytyi ja raiskasi Norwichin tuttuun tyyliin 5-1. Sitten oli vuorossa jo kenraali harjoitus Chelseaa vastaan, mikä menikin jo aikalailla penkin alle. City meni johtoon, loi tilanteita, mutta niin vain Chelsea tasoitti ja City hieman hyytyi. Toisella puoliajalla ottelun surkein pelaaja Clichy otti punaisen ja Chelsea lopulta voitti Lampardin rankkarilla.

Cityllä on siis Valioliigassa mennyt melko hyvin, mutta mestarien liigassa se epäonnistui ensikertalaisena. Jäi lohkossa kolmanneksi ja tippui näin jatkosta ja jatkaa pelejään eurooppa-liigassa. Vaikea sanoa, miksi pelit euroopassa olivat niin tunkkaisia, kun Englannissa sujui.

Pelaajistosta tietenkin onnistujiksi pitää sanoa hyökkääjät Dzeko, Balotelli ja Aguero. Nämä kaverit kun ovat tehneet yhteensä valioliigassa käsittämättömät 29 maalia. Vaikka avaukseen mahtuu vain 1/2 kerrallaan. Heidän takanaan David Silva on ollut aivan maaginen, ja kasassa on jo 9 maalisyöttöä. Mies on muutenkin pelannut huikeasti. Puolustusta on johtanut Kompany rautaisesti, mutta hänen parinaan Lescott on välillä uunoillut. Mies kuitenkin on selvinnyt kunnialla suurimmaksi osaksi. Laitapakkiosaston Zabaleta, Clichy, Richards ja Kolarov käyttävät ahkeraa rotaatiota. Keskikentän pohjalla Yaya Toure on pelannut aikalailla kausarilla avaukseen. Hänen vierellään vuorottelee De Jong ja Barry. He ovat hoitaneet hommansa myös pääosin hyvin. Veskarina Joe Hartilla ei hirveästi ole ollut töitä, mutta ne työt mitkä ovat olleet, hän on suorittanut kunnialla. Poolia vastaan hän pelasti myös joukkueelleen pisteen.

Poissaolot
Laitapakki Kolarov on sivussa, ja Richardsin pelaaminen epävarmaa. Richards kuitenkin tod. näk pelaa. Keskikentän pohjan nelosmies Owen Hargreaves tuskin vieläkään on täydessä kunnossa. Gael Clichy on pelikiellossa.

Mahdollinen avaus


Maalinsuulla aloittaa itseoikeutetusti Joe Hart. Siitä ei sen enempää. Kakkosena penkillä istuu Stuart Taylor.

Keskuspuolustajina aloittanee Lescott-Kompany ilman ihmeitä. Ellei käy niin että Richards ei ole pelikunnossa ja Lescott siirretään vasemmaksi puolustajaksi, tällöin joko Savic tai K. Toure tulisi keskuspuolustajaksi, todennäköisesti Savic. Keskuspuolustuksella on tärkeä tehtävä pitää huikeassa iskussa oleva Robin Van Persie kurissa. Uskoisin että tämä tehtävä menee parhaan topparin, Kompanyn harteille.

Vasempana laitapuolustajana aloittanee Zabaleta, Kolarovin ja Clichyn ollessa sivussa. Paitsi jos Richards ei ole pelikunnossa, niin Zabaleta siirtyy oikealle ja Lescott tulee laitapakiksi.

Oikealla aloittaa Richards, jos vaan on pelikunnossa, tämä siksi, että Clichy ja Kolarov ovat pelikiellossa, joten Zabaletan on pakko aloittaa vasemmalla, joten ei jää muita vaihtoehtoja.

Keskikentän pohjalla toisen paikan ottaa joko De Jong tai Barry. Uskoisin, että riippuu siitä miten Mancini haluaa lähteä, hieman puolustavammin ja prässäten, vai pelaavammin ja palloa pitäen. Jälkimmäisessä valinta kohdistuisi Barryyn, ensimmäisessä De Jongiin. Itse uskon että De Jong olisi omiaan viemään pelihaluja Ramseylta ja Artetalta.

Toisen paikan ottaa luonnollisesti Yaya Toure. Miehellä on alla surkea peli Chelseaa vastaan, joten saa nähdä miten mies kokoaa itsensä.

Vasemmalla aloittaa Samir Nasri tai James Milner. Milner on parempi puolustamaan, ja siksi uskoisin että hän aloittaa. Milnerillä on myös enemmän juoksuvoimaa ja on kenties parempi keskittämään. Nasri taas on hyvä harhauttamaan, vikkelä ja taitava. Ja kenties maalivaarallisempi.

Oikealla aloittanee nimellisesti Silva, mutta menee todennäköisesti kymppipaikalle kokoajan. Toinen vaihtoehto on, että jos City lähtee yhdellä kärjellä, Nasri aloittaisi varmasti vasemmalla ja Milner tulisi oikealle, Silva siirtyisi kympiksi.



Kärjessä aloittaa todennäköisesti kaksi kolmikosta Aguero, Dzeko, Balotelli. Itse uskon Agueron olevan varma avaaja, sen verran huonosti peli on sujunut ilman häntä. Aguero pelannee hieman alempana kärkipariaan. Se toisen kärjessä olija sitten valitaan Dzeko, Balotelli kaksikosta. Omasta mielestä Balotelli on ollut vakuuttavampi viime aikoina, ja olisi omiaan haastamaan kankeaa Mertesackeria nopeudellaan, kun Dzeko on hieman hitaampi. Pieni mahdollisuus on myös, että City lähtee yhdellä kärjellä. Siihen en kuitenkaan usko.

Tekijät

KoD: Arsenal-osuus
yGo: Kaikki muu